Työntekoon vaikuttaa täällä isosti se, missä päin maata ja minkälaisessa ympäristössä työ tapahtuu. Kuusamon Osuuspankissa ja Iowan takamailla sijaitsevassa Chasessa työskentelyllä voi olla enemmän yhteistä kuin samaisessa Chasessa tai vaikkapa Chasen New York Cityn konttorissa työskentelyllä. Keskimääräinen amerikkalainen tekee elämänsä aikana kolme isoa muuttoa maan puolelta toiselle. Nämä ovat arvatenkin opiskelua, työuraa ja eläkettä varten. Paikalliset muuttavatkin paljon juuri työhön, kaupungin ilmapiiriin, ja jonkin verran, mutta ei niinkään paljon, sukulaisiin ja ystäviin liittyvien vaikuttimien perässä.
Alasta riippuu, minnepäin maata halutaan muuttaa. Esimerkiksi
- Elämäntyyli ja asumismuoto. Keskilännessä on leppoisaa eika työ ole niin tappotahtista kuin rannikoilla. Kaupat menee kiinni iltakuudelta, ja parikymppiset tyttelit on jo kiireesti naimisissa. (Tämä on siis Ladyn tulkinta.) Samoin omakotiasuminen on saavutettavampaa, siis halvempaa, joskin myös palkat ovat kehnompia.
- Suurissa kaupungeissa on enemmän uravaihtoehtoja, mutta myös kilpailua.
- Julkisen tai koulutussektorin virkoja voi olla auki missäpäin maata tahansa
- Joillain aloilla eräät kaupungit ovat keskeisiä. Esim. filmi-, musiikki- ja näyttämöjutuissa LA ja NYC ovat paikat jonne useimmat haluavat. Toisaalta esim. bisnestä nyt voi tehdä missä vain.
- Haluaako asua lämpimässä (Florida, California) vai nauttiiko neljästä vuodenajasta.
- Harrastukset tai ystävät joiden kanssa haluaa olla tekemisissä. Tämä vaikuttaa myös kaupunkien sisällä, koska kaupungit ovat suuria, eikä sosiaalisen elämän takia jaksa joka ilta punnertaa toiselle puolelle kaupunkia.
Työnteko esim. NYCssä käy kyllä työstä kenelle vain. Lomaa on paikallisilla vuodessa yleensä pari viikkoa. Työpäivän pituus on normaalisti 10 tuntia, eikä ylitöistä makseta. Hommia tehdään kunnes ne saadaan pois kuljeksimasta, sitten himaan.
Koska monet vaativaa työtä tekevät, esim. uraatekevät liikemiehet, haluavat silti asua perheineen omakotitalossa, heiltä voi työmatka Connecticutista, New Jerseystä tai Upstate New Yorkista Manhattanille kestää parikin tuntia. Tämä siis sen 10 tunnin työpäivän päälle. Nämä ihmiset ovat tottuneet, että heidän elämänsä on yhtä kuin työnteko, ja heille tuntuu olevan aika samantekevää istuvatko he junassa vai kotisohvalla lukemassa Financial Timesiaan. Taidepuolella tilanne on sama, paitsi että vapaata ei ole. Töitä tehdään koko ajan 24/7.
Käytännössä yksityisellä sektorilla työntekijä joutuu allekirjoittamaan työsopimuksen, jossa työntekijälle voidaan antaa kenkää parin päivän varoitusajalla. Tästä syystä työpaikalla on pakko tulla toimeen, ja pidettävä työnantaja tyytyväisenä. Muutoin löytyy aina jokin syy, jolla kaverista päästään eroon. Kuuluisia ovat myös tarinat, jossa loman aikana ihmiselle on annettu kenkää (parhaassa tapauksessa palkattu tilalle joku uusi henkilö). Koska vanha työntekijä ei ole enää "omaa väkeä", saattaa vartija henkilön työpöytänsä luo, jotta tämä voi tyhjentää pöytänsä ja kaappinsa...
Ammatiunioni? No sellainen on, mutta yksityisellä sektorilla olet kyllä omillasi. Unionien ajamat edut ovat niin heikot, että niihin ei kukaan halua tyytyä. Unioni-toiminta on muutenkin vähän toista kuin Suomessa. Esim. työtaistelussa (joka yleensä on aina laiton) ammattiunionin nokkamiehet menevät vankilaan. Näin kävi esim. MTA-lakon yhteydessä. Ammatti-unionien nokkamiehillä hommassa on siis investoituna aika paljon enemmän kuin Suomessa.
Asumisen kalleus verottaa tiliä roimasti. 1200 taalaa square foot ei ole mikään erikoisuus rakennuksesta, joka uusi. Jos et halua asua uudessa rakennuksessa, varustaudut maksamaan common chargeina toista tonnia kuussa, kun rakennuksessa uusitaan milloin boileri, milloin varsinainen LVI. Tästä syystä Manhattanilla asustavalle tavalliselle jannulle ei automaattisesti jää palkasta merkittävästi enempää käteen. Etenkään kun vakuutuksista pitää huolehtia itse. Esim. Raskaana olevat naiset maksavat erikseen vakuutusta pullasta uunissa noin tonnin kuussa. Jos esim. opettajilla on kesä auki, saattaa heidän silti olla pakko mennä toisiin töihin kesän ajaksi jotta isompi perhe elää.
Kaiken tämän seurauksena ihmiset ovat jatkuvassa burn outissa. He eivät edes osaa suomalaisittain relata ja päästää irti.
Vaikka siis ihmisillä olisi mahdollisuus pitää lomaa, he eivät sitä useinkaan osaa tehdä. Tämän kun ymmärtää, alkaa nähdä amerikkalaisia turisteja aivan eri näkökulmasta. Matkailu on heille aivan erilaista luksusta kuin eurooppalaisille. Ei niinkään taloudellisesti vaan nimenomaan ajallisesti.
Toisaalta, harva asuu NYCssä koko elämäänsa. Täällä vietetään vain se aika elämästä kun halutaan tehdä uraa, hankkia rahaa tms. Sitten muutetaan yleensä muualle, jonnekin jossa ansaittuja kannuksia arvostetaan, ja jossa elämä on helppoa.
Näin siis New York. Tilanne on toinen jos asuu jossain muualla. Myös NYCssä on ihmisiä, jotka tienaavat rahaa enemmän kuin kukaan voi edes kuvitella. Eli saattaisithan olla yksi heistä... esim. kaupallisen alan hommissa on tapana maksaa vuoden lopussa bonuksia, jotka voivat olla jopa 50 % palkasta. Jos siis olet puskenut hommia vaikka noin 130 000 USDn palkalla, joka on aika normaali paikallinen liksa keskiarvo kolmekymppiselle vähän jo kokemusta hankkineelle bisnestyypille, voit päätyä lopulta parinsadan tuhannen massiin. Se paljonko rahaa tulee on siis täällä täysin yksilöstä, tilanteesta, sattumasta yms. kiinni.
Miten sitten tänne kannattaa tulla? USAhan töihin tuleva tekee mielestäni viisaasti, jos siirtyy tänne Euroopasta aluksi "oman työnantajan palveluksessa". Parhaassa tapauksessa muutot ovat ilmaiset, yrityskulttuuri ja tutut ihmiset voivat pienentää kulttuurishokkia, joka joka tapauksessa on suurempi kuin mitä suomalaiset kuvittelevat. Lisäksi Suomesta voi ottaa mukaan hyvät lomaedut, ja saa vielä silti neuvoteltua NYCläisen palkan, niin siitähän on hyvä aloittaa. Kannattaa muistaa, että vakuutusten ja asunnon suhteen työnantajan pitäisi olla todella joustava. Noin henkisesti USAlainen työpaikka on aika erilainen, eikä suomalaista "mustaa pilveä pään päällä" katsella paremmissa työpaikoissa kovin kauaa. Kannattaa siis harjoitella pehmän laskun avulla, jos se on mahdollista sanoisin.
* * * * *
Jotta juttuun saataisiin hiukan paikallisväriä, niin tässä kuvaa kadultamme. Pohjois-Amerikkalainen työmaa on aika veikeä tapaus sekin. Pojat ovat puskeneet uusien johtojen parissa jo 4 kuukautta, eikä loppua näy. Paineilmapora kolmelta aamuyöllä käy joskus hiukan hermoille.
Herroilla ingenjööreillä on oma soma teltta, ihan pöytäpuhelimia myöten. Tästä komentopaikasta annetaan sitten käskyjen laulaa.
Seuraavassa on sitten poikien "paja", jossa varsinaiset ovennupit sorvataan.
1 kommentti:
Tämä olikin juuri sitä mitä ajoin takaa, kiitos tästä. Hyvää luettavaa.
Lähetä kommentti