Toisaalta, rotat, torakat, se ummehtunut haju, talvinen lämpö ja kesäinen inferno, kärsimättömät ihmiset etc. Asuessaan kaupungissa tulee vietettyä subwayssa tolkuttomasti aikaa, siihen tottuu ja siitä tulee yksi olemisen muoto. Siihen oman paidan alta löytyvään torakkaan (jonka sitten himassa paitaa pois ottaessa huomaa) ei totu, ainakaan minä. Kuten tämä verrattain rasittava "hostess" kertoo, on olemassa joukko kirjoittamattomia sääntöjä:
Hostess kuitenkin jättää mainitsematta pari tärkeintä huomiota. 1) Hän itse edustaa luokkaa itsekeskeiset "malli"-typyt, jotka nousevat subwayssa muiden yläpuolelle. Kun muut jakavat epämukavuuden ja yrittävät tehdä subwaysta siedettävän kaikille, nämä itsekeskeiset paskiaiset vetäytyvät omaan suvereeniin kylmyyteensä. 2) IN-or-OUT eli ei rampata tai seistä oven edessä, tai muuteen joltain palaa pinna ennen pitkää. 3) Varo POSERia, joka lyö rillit paskaksi ohi kulkiessasi ja vaatii sua maksamaan. Eli, ennen junasta asemalle nousua katso ketä siellä on. Jos siellä odottaa vain mustia tai hispaanojätkiä, mene seuraavalle stopille. Tämä siis vähänkään syrjäisemmällä asemalla. Aika turvallistahan siellä muuten on, mutta 4) älä silti koskaan mene yksin tyhjään vaunuun!
No, kaikkea sattuu ja tapahtuu. Tämä on arkipäivää, Ladyn suosikki.
Ja kuka sanoo, että MTA-työntekijät ei välitä... Kyllä välittää jotkut...
Toiset sen sijaan eivät välitä. Männä vuosina haloo nousi, kun MTAn uusi päämaja rakennettiin Bronxiin isolla rahalla, ja sitten nostettiin lipunhintoja ja pantiin ihmisiä pellolle kun oli pers auki. Tätä on sittemmin jatkunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti