Näin naimisiin...

Siviilisääty vaihtui kuin vaihtuikin lopulta. Ongelmia aiheutti lähinnä yhden osapuolen kaksoiskansalaisuus, koska (kuten niin monta kertaa aiemminkin) suomalainen yhteiskunta ei osannut päättää pitäisikö noudattaa suomalaisille vai ulkomaalaisille suunnattuja ohjeistuksia.

Ladyn uskonnollinen virittyneisyys mitattiin henkilökohtaisella lausunnolla sekä kastetodistuksella. Englanninkielistä lausuntoa viilattiin pariin kertaan, jotta se miellytti avioliiton esteiden tutkijan silmää. Meille ei auennut miten muutettu teksti vaikutti sisältöön, mutta ainakin tehtiin. Muutoin otetaan takaisin kaikki pahat puheet. Ev. Lut. kirkko oli oikein joustava ja rakentava, sekä valitut pastorit, kanttorit, suntiot sun muut olivat kyllä kerta kaikkiaan mahtavia. Erityisen hienoa oli teologinen avarakatseisuus, joten asioita ei tehdä turhan monimutkaisiksi.Kiitos kaikille.

Saldoksi jää, että Suomessa naimisiinmeno on prosessina hyvin suositeltava ja yksinkertainen. En usko että byrokratia muualla olisi yhtään vähäisempää tai helpompaa. Seuraavaksi aletaan ruotia muita paperiasioita, joiden kohdalla homma alkaakin muuttua mielenkiintoisemmaksi. Siitä myöhemmin.

Järjestelyiden suhteen neuvon kv-pareille yksinkertaista ja kaunista. Meillä paikalla oli vain äipät, iskät, veljet, sisaret, sekä ehkä 3 muuta. Kirkon vieressä olevaan raflaan syömään kera pienen ohjelman, ruoka saatiin näin pienelle jengille valita listalta, ja sitten suomalaiseen kotiin leikkaamaan kakkua. Ratkaisu oli erinomainen, koska säästyttiin kulttuurisilta kysymyksiltä liittyen hääpaikan suomalaisiin rutiineihin, ruokavalioon ja ohjelmaan. Erityisesti koska ravintola oli ensiluokkainen ja tarjosi poro- ja riistaruokia pääsi jokainen maistamaan haluamaansa. Lisäksi matkat hoituivat kätevätsi tilataksilla, jolloin osoitteen saattoi näyttää lapulta, eikä kenenkään tarvinnut huolehtia ajamisesta talviolosuhteissa, tai etsiä vieraassa maassa osoitteita vaan voi rauhassa keskittyä juhlintaan.

Kaksi merkittävää huomiota on, että ulkomaalaisten jet lag alkoi aiheuttaa ongelmia pitkin iltaa. On siis suositeltavaa ehdottaa, että ainakin valtaosa jengistä saapuu ainakin pari päivää aiemmin maahan. Toinen juttu on, että se sosiaalinen vuorovaikutus tarvitsee aika paljon valmistelua, koska ihmiset eivät oikein tiedä että mennäänkö suomalaisen vai amerikkalaisen koodin mukaan. Paljon helpompaa on, jos toista osapuolta on mukana selkeästi enemmän, jolloin vähemmistö vain ui mukana.
Kun tasavahvat jengit, niin parempi laatia selkeä ohjelma joka paukutetaan läpi. Tässä mielessä myös paikanvaihdot ovat huono juttu, koska sitten täytyy taas rikkoa jää uudelleen.

Monet järjestävät toisella mantereella myös varjohäät, mutta me jätämme väliin. Muutoinkin olemme huvittuneina seuranneet amerikkalaista häätouhuilua, Wedding Planner, Wedding Rehearsals, Pridal Shower, sekä kaikki markkinoidut häätuotteet tulisivat niin kalliiksi, että vain mielipuoli lähtee ko. operaation. Kieltäydyimme koko hommasta heti kättelyssä. On mielestäni aivan käsittämätöntä, että kaason pitää ostaa lentoliput itselleen toiselle puolelle Amerikan mannerta päästäkseen paikalle, teettää häitä varten puku joka morsiamen mielen mukaisesti sopii hänen, Best Manin tms. varustukseen, ostaa erikseen vielä lahja, sekä parhaassa tapauksessa tehdä vuorotta töitä järjestelyitä varten. Sitten parit eroavat kuten Paris Hilton 72 tuntia aktista. Ei tajua... Olipa vuodatus.

No, meillä oli ainakin Suomi- häissämme niin hauskaa kuin omissa häissä voi olla. Kiitos ja kumarrus.