Suomen ikäsyrjintä.

Soitin suomalaiseen EVLI-pankkiiriliikkeeseen, tiedustellakseni lähemmin eräästä heidän ilmoittamastaan työpaikastaan.

Muutaman kysymyksen jälkeen potentiaalinen työnantaja tiedustelee:

- Saanko kysyä ikää?

- 34... (voisinko jotenkin olla vastaamatta laittomaan kysymykseesi)

- joo, no tää positio on nyt sellaiselle juuri valmistuvalle nuorelle tyypille, että en usko että sun kannattaa hakea...

- Kiitos ajastanne näkemiin. (Siis sinun ajatusmaailmassasi 34-vuotias ei voi olla vastavalmistunut?)

Eli ei kiinnostanut edes oppia tietämään vahvuuksiani tai että mitä Suomessa ainutlaatuista olisin voinut talolle tarjota. Eli kaikki rahat ulos EVLIstä heti nyt. Soitin samantien Uudenmaan työsuojelupiiriin, joka uudelta hienolta nimeltään on aluehallintovirasto:

- Mulla oli tällainen tilanne kun soitin Evli pankkiin ja - - enkä voi tehdä rikosilmoitusta, koska haluan alalta töitä.

- No, ei me voida kyllä tehdä sitten mitään.

- Onko teillä edes jotain listaa jonne keräätte näitä?

- Ei.

- Kiitos näkemiin.

Eli Suomessa lain mukaan ollaan kiinnostuneita ikäsyrjinnästä. Käytännössä ei. Ihminen joka lähtee asiasta oikeuteen on yksinkertaisesti tyhmä, koska tietää että töitä ei tule jatkossa ko. alalta löytymään.

Ja kuinka paljon nämä pankkiiriliikkeiden jannut ravaavat kansainvälisissä business-kouluissa hakemassa hienoja todistuksia.

Ilmainen lounas, joka ei maksa pennin penniä ja jonka jokainen oikeasti kansainvälisen tason manageri oppii ensimmäisen työviikon aikana. Edellä mainittuun tiedusteluun vastataan: "We definitely welcome you to apply, although you might find yourself overqualified for the position at hand", ja pyydä nyt ainakin lähettämään Cover Letter ja Resume vilkaistavaksi.

Tiedät että sinä ja yrityksesi haluatte syrjiä, mutta yritä nyt ainakin teeskennellä että ajatusmaailmanne on avoin sekä kykenevä näkemään hakijoiden ainutlaatuisen potentiaalin. Heikoimmankin business-koulun rahoituksen perusopinnoissa kerrotaan kuinka ainutlaatuiset yksilöt työntekijöinä, ehdoton rehellisyys sekä kyky uudistua nopeammin kuin muut ovat keskeisiä rahoitusalalla pitkällä tähtäimellä. Ei sitä nyt kannata kaikelle maailmalle julistaa, että pankkiiriliikeesi on umpikonservatiivinen, haluton näkemään työntekijöiden potentiaalia, sekä vähät välittää siitä mikä on oikein.

Toisaalta, minulle tämä oli palvelus. Pahimmassa tapauksessa minut olisi valittu, ja a) olisi joutunut sietämään vuosia pomoa jonka arvot ovat kyseenalaiset ja taidot selvästi keskinkertaiset sekä b) minut olisi nähty edustamassa ja edistämässä näitä arveluttavia arvoja. En nyt edes haavemaailmassa kuvittele, että finanssialalla Suomessa olisi oikeasti innovatiivisia ihmisiä, mutta kyllä sitä nyt pitäisi perustason ammattimaiseen HR-toimintaan pystyä. Ei myöskään ole häpea ostaa HR-palveluja, jos tietää ettei itse osaa. Se omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen kuuluu myös ammattitaitoon.

* * *

Hain töitä myös eräästä toisesta suomalaisesta pankkiiriliikkeestä. En tullut valituksi, joten kysyin HR-työntekijältä palautetta hakemuksestani ja CVstä.

- Ikä tässä hakemuksessa kannattaisi olla...

- ??? (iän ja kuvan laittaminen on maailmalla - esim. USAssa - kiellettyä)

- ... ja sitten se, että vaikka vaaditaan hyvää englanninkielentaitoa, niin se hakemus silti kannattais olla Suomeksi.

- Ok, sitten. Kiitos palautteesta. (Suomi näyttää yhä elävän viime vuosituhatta, jos talo käyttää englantia mutta sitä ei hakemuksessa sallita)

Ihan rehellisesti, siis "frankly speaking", Suomalaisesta HR -toiminnasta minulle on noin päällimmäiseksi jäänyt miten kuten professionaali, pahasti biasoitunut, ja arrogantti tuntemus. Suomessa työnpaikkoja on tarjolla ollut aina vähän, joten työnantajien ei tarvitse oikeasti markkinoida omaa yritystään työmarkkinoilla. Vasta kansainvälisessä ympäristössä huomasin, että todella ammattitaitoisen HR-haastattelun jälkeen lähden aina kotiin tyytyväisenä. En siksi, että olisin itse mahtavuuttani onnistunut vaan siksi, että ammattilainen saa itseni antamaan parhaani haastattelussa ja kohtelee reilusti.

Suomessa tätä ei ole valitettavasti tapahtunut vielä kertaakaan.

* * *

Kolmas työhaastattelu keskittyy aikajänteeseen:

- olisitko valmis sitoutumaan pariksi vuodeksi. Sehän on minimi, että se näyttää resumessasi siltä, että haluat sitoutua, etkä vain ajattele omaa uraa.

- Kyllä tietenkin. (Siis mitä kukkua... Kuinka voi olla mahdollista että Suomessa työntekijän oletetaan yhä myyvän takapuolensa työnantajalle ehdoitta. Koko muu maailma Herran vuonna 2010 olettaa, että eteenpäin pyrkivä ja pätevä työntekijä siirtyy uuteen työpaikkaan sillä sekunnilla kun korvaus ja uramahdollisuudet eivät ko. firmassa ole kilpailukykyiset.)

* * *

Taitaa olla nyt niin, että tulee olemaan yksi rahoitusalan ammattilainen vähemmän tyrkyllä Suomen työmarkkinoilla. Seuraava hakemus lähtee suosiosta takaisin USAn itärannikolle ja seuraava Eurooppaan. Joka sortin sorsintaa on sielläkin, mutta toisin kuin Suomessa, näissä eksplisiittisesti halutaan monialaisia kansainvälisen tason ihmisiä töihin. Lisäksi löytyy niitä työnantajia, jotka eivät todellakaan katso ikää, sukupuolta tai ihonväriä. Vaikka kilpailu on kovempaa, niin ollaan oltu myös Suomea kiinnostuneempia siitä mitä yksilönä pystyn tarjoamaan.

Minä ainakin halusin hakea töitä Suomesta, ja edistää kansallista hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Valitettavasti - kuten jo niin monet tuttuni - myös minä rakennan tulevaisuuden suunnitelmat jatkossa kokonaan Suomen ulkopuolelle.