Paras meksikolainen...

...löytyy HRn, Ladyn ja myös Jose Felicianon mielestä Yrjönkylästä, Connecticutista. HR on Fajitas-miehiä, kun taas Lady tilaa näitä kokonaan rasvassa paistettuja Burritos-meininkejä. Rancho Alegre tarjoaa aivan uskomattoman hyvää ruokaa, valtavia annoksia, sekä kitaristi-laulaja -trubaduurin (ei Jose :) esittämään suosikkibiisisi espanjaksi. Tyylillisesti ei niin lähellä tex mexiä, joten teksasilaiset eivät diggaile. Julkisiahan tänne ei mene, että auto täytyy olla niinkuin nyt muutenkin CTssa. On jännä, että raflalla ei ole edes omaa webbisivua ja paikka silti vetää kuin häkä. Ei uskoisi, että ihmiset noin vaan löytävät yhden satunnaisen ravintolan Georgetownissa tuppukylästä.

Meksikolaisista yleensä. Suomestahan hyvää meksikoruokaa ei tunnetusti saa, eivätkä suomalaiset siten osaa sitä arvostaa. HRkin pääsi makuun vasta USAssa. Ja ei Cantina West tai Santa Fe eivät ole erinomaisia, tämä on se ongelma. Toinen ongelma on, että aina runsaassa eläinrasvassa / laardissa paistettua joten osalla meistä voi olla eettisiä tai diettiin liittyviä preferenssejä.

NYCn meksikolaisista. Lady ja HR ovat aikojen saatossa testailleet meksikolaisia rafloja NYCssä. Ongelmana tahtoo olla että kun paikasta tulee laadun puolesta suosittu niin hinnat nousevat ja laatu laskee. HR on usein pistäytynyt, etenkin Morningside Heightsissa asuessaan aikana ennen Ladyä, Amsterdam Avenuella sijaitsessa hyvin edullisessa meksikolaisessa – kartta ja tiedot täältä. Älä anna hieman nukkavierun ulkokuoren hämätä. Tämä tarjoilee lähinnä alueen meksikolaisille, joten hinta ja laatu pysyvät sopivalla tasolla. Edullista arkiruokaa. Tästä paikasta tulee vielä mieleen, että kokeilkaa Negra Modeloa. Ylivoimaisesti paras Meksiko-olut koskaan. Tosi hyvä. Kiitos vaan Seanille, joka vihkiytti joskus aikanaan minut meksikolaisten oluiden saloihin...

Keskustelun lopuksi HR avaa Ladylle Voikkaan syvintä olemusta.

PS Jose on käytännössä täysin NYC-muusikko, joten siihen nähden soittaa aika hyvin tuollaista wanhan ajan Guajira-Guaguanco-Son- kitarasooloa, vaikka muuten aika juustoinen esitys. Eli on se Jose-poika Arsenio Rodriquezinsa kuunnellut. Kyllä se poppigroovekin näyttää Josen kompilta taittuvan – hauska tempovalinta.