Olen yrittänyt asettaa tuhoa mittasuhteisiin ja ennustellut suuremman luokan vedätystä, jossa firmat vetäytyvät vastuusta, ja Corporate America huolehtii siitä että tavalliset ihmiset maksavat tämän tuhon selkänahastaan.
* * *
Carl Safina esittää käytännönesimerkkejä siitä, kuinka ketään ei kiinnosta. Kyse ei ole vain BPstä vaan laajemmasta amerikkalaisen yhteiskunnan ongelmasta. Fossiilisen polttoaineen puolesta puhuvat energiayhtiöt lobbaavat poliittisia toimijoita niin, ettei voi puhua minkään sortin demokraattisesta päätöksenteosta.
Susan Shaw kertoo osoittaa, kuinka kemikaalien käyttö tuhojen vähentämiseksi on johtamassa hirvittävään katastrofiin. Kemikaaleja on käytetty vain, koska tuhot halutaan saattaa pienemmän näköisiksi. Jos rannat on kauniit, ongelmaa ei näytä olevan.
* * *
Kyllä se tämä pallo alkaa olla tasaraha. Juhlapuheita kyllä riittää, mutta vastuuta ei ole kantanut kukaan mistään enää pitkään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti