Lihominen ja bussit.

Kiloista ja sokerista

Ulkomaille muuttaminen aiheuttaa elämässä muutoksia, joita ei aina voi mitenkään etukäteen ennustella. Erityisesti, jos muuttaa yksin ilman perhettä, tuntee pääasiassa paikallisia ihmisiä, ja elää muutenkin paikallisen yhteiskunnan jäsenenä, alkaa se näkyä pienellä viiveellä omissa rutiineissa. Tottumuksella ja ympäröivällä yhteiskunnalla on uskomaton voima.

Olin varustautunut siihen, että kiloja alkaisi USAhan muuttaessa kertyä, mutta en osannut kuvitella, että alkaisin varsinaisesti rakastaa sitä rasvaista moskaa mitä siellä joka paikassa on tarjolla. Omien ja muiden kokemusten mukaan kiloja USAhan muuttavalle kertyy noin 0,5-1 kg kuussa, mikä näkyy miehekkäänä kymppinä siinä ensimmäisen vuoden jälkeen. Kannattaa olla varuillaan.

Erinäisistä syistä kävin yhdessä vaiheessa New Jerseyssä kerran viikossa bussilla, ja aikatauluista johtuen päädyin alussa roskaruokaan 42 streetin Port Authority bussiasemalla muutaman kerran. Aluksi inhosin sitä moskaa, mutta jo ensimmäisen vuoden loppupuolella olisin voinut kerran viikossa käydä siellä syömässä vain koska mahani suorastaan vinkui sitä saatanallista juusto- ja rasvaperustaista pasta-settiä. Tämä siis siitä huolimatta, että Manhattanilla hyviä ravintoloita riittää.

Tätä pidän kummana juttuna. Yhdysvaltalainen dietti sisältää enemmän rasvaa ja hiilihydraatteja, mutta uskoakseni vähemmän proteiinia. Tästä syystä, ja runsaan sokerin vuoksi, on koko ajan sellainen olo että on olevinaan nälkä vaikka onkin aivan syövyksissä. Väitän myös että esim. McDonald's ruoka on huonompilaatuista kuin Suomessa. Rasvaa ja suolaa on ainakin merkittävästi enemmän.

Ladyn mukaan halpaa sokerikorviketta työnnetään joka paikkaan, koska poliittisesti on jonkin sortin pakko tukea maanviljelijöiden maissituotantoa. Tämä halpa ylijäämäsiirappi sitten ängetään juomiin, karkkeihin yms. Minä uskon sen sijaan salaliittoon: Imperialistit juottavat etenkin erilaisille opiskelijaryhmille halpoja sokeripitoisia juomia, koska tietävät että sokerin juominen lisää janontunnetta ja kuluttajat ostavat enemmän tuotettaan. Kuka tietää, kysyn vaan...

Bussiliikenteestä ja Suuresta Näytelmästä

Loppukaneettina, DeCampin bussipalvelut toimivat mukavasti ja yllättävän nopeasti. En ymmärrä miksi paikalliset käyttävät omaa autoa päästäkseen Manhattanille. Paikalliseen tapaan haja-asutusalueella ei ole bussipysäkkejä, joten pääset kyytiin aina risteyksissä. Homma toimii niin, että menet seisoskelemaan kadun kulmaan risteyksen eteen, ja vinkkaat kun bussi tulee kohdalle. Jos et vinkatessasi seiso risteyksen edessä, niin saat siitä kyllä kuulla. Kuskeja ymmärrettävästi nyppii, jos seisot risteyksen takana pysäyttäen koko seutukunnan liikenteen kömpiessäsi sisään.

NYCn sisällä etenkin Manhattanilla bussit ovat tolkuttoman hitaita, joten niitä ei kannata käyttää kuin parin kadunkulman siirtymiin. Lisäksi pitää olla valmistautunut nk. suureen näytelmään, kuten Petri sitä kutsuu. Suuri näytelmä viittaa bussien inva-toimintoon. Koska matalalattia-busseista on turha edes haaveilla, on takaovelle rakennettu oikein komea elevaattori, jolla pyörätuoli käyttäjineen vinssataan kyytiin. On sanomattakin selvää, että auton koneen pysäyttäminen, kuskin siirtymä bussin takaosaan käyttämään nostinta ja hissin valmistelut, sekä itse pyörätuolin saaminen hissiin nostettavaksi ottaa meinaan kotvasen aikaa. Parhaassa tapauksessa se myös tukkii osan bussipysäkkiä hidastaen muuta liikennettä. Muutaman suuren näytelmän jälkeen päätyy useimmiten välttelemään busseja, etenkin kun Manhattanin liikenteessä ne ovat niin hitaita, että sen parin kadunkulman survaisee nopeammin ja suht. edullisesti joko taksilla tai jopa juosten. Queensissa, Long Islandilla yleisemmin ja jo mainitussa NJssä bussit toimivat paremmin.