Onko pomosi mulukku?

Amerikkalaista toimistokulttuuria on opittu taas 100 tuntia viikossa. Koska tässä maassa todellakin on toimistokulttuuri, toisin kuin Suomessa, se pitää opetella. Erinomaiset vinkit hankalan pomon hoitelemiseen löytyvät täältä. Suosittelen lämpimästi. Jaksoja on tällä hetkellä ainakin 8 ilmaiseksi podcastina tarjolla.

Kadulla nähtyä 4

Näin ne vessat pitäisi Suomessakin merkitä. Esimerkki NYUn Kimmel Centeristä.

Bed Bug -ongelma alkaa muuttua käsin kosketeltavaksi...

"Mickey D" ei ole vain Ali G.:n englantia vaan sillä on myös todellisuus-pohja. Tämä kuva todistaa, että minut on autorisoitu käyttämään ko. termiä Maccäristä. Lady ei termistä nimittäin paljon perusta.

Että jos näette leluaseen...

"Ei luuta ulos!" Ja kun kiskaset kahvasta niin koko 20 kiloinen lasi putoaa paikaltaan. Ei taitaisi täyttää Suomi-standardeja.

Naapurin eläinkaupan vaavit.

Puistossa oli todellinen James Bond -henkinen salaluukku. Näytti siltä, että talkkari kävi siellä pössyttelemässä pilveä.

Ja tässä rivissä ko. länsimainen oopperahistoria. Kerää koko sarja kirjahyllyyn, ja annat intelligentsin vaikutelman... (Juilliardin kirjakauppa)

Varokaa: Tonttuja työssä.

Enpä ole kalosseja nähnyt vähään aikaan. Tässä mallia ortodoksijuutalaiset.

NYS Ajokortti 6

Nonni. Nyt on kuitti taskussa... Kuitti siksi, että inssin printtaama kauppakuitti palvelee tilapäisenä todistuksena, kunnes varsinainen lisenssi saapuu.

Homma eteni lopulta näin:

1) Kävelin 34th St:n ja Broadwayn kulmassa olevaan DMVn toimistoon, joka oli kiinni jonkin muodollisen juhlapäivän takia. Eivät sitten ilmoittaneet asiakkailleen. Ihmisillä oli aika lailla v-käyrä korkealla. Yritin uudelleen toisen kerran, ja jonot oli saatanalliset. Kolmannella kerralla saavuin aamulla aikaisin, ja pääsin suoraan kirjalliseen kokeeseen. Ei tarvitse varata aikaa eikä mitään. Helppo homma, kunhan vältät jonot.

2) Koe oli hävettävän helppo. Jos olet nettisivun kysymykset käynyt läpi, vedät 100/100. Testin voi tehdä kiinaksi, espanjaksi etc. mutta ei suomeksi. Sitten lisää jonotusta, jotta saat harjoitteluluvan. DMV on USAn pahimman ja tyhmimmän byrokratian maineessa, mikä ei yllätä. Osa jengistä on aivan suojatyökamaa. Mielestäni Homeland Security vetää silti kyllä pidemmän korren.

3) Sitten tuli vähän ruuvattua All-Way Stop, parallel parking ja muuta perusjuttua automaattivaihteilla, että homma on rutiinissa. Kuuntelin pakollisen 5 oppitunnin luennot Professional Driving Schoolissa Manhattanilla. Ihan kamala paikka: ylihintainen, seniili 80-vuotias pappa kertoi juttuja. Lain mukaan viiden tunnin sessio vedettiin 2,5 tuntiin. Paikallinen tapa... No sain vaadittavan todistuksen. Ylipäänsä autokoulubisnes on ylikilpailtu ja hyvä vitsi, koska ajotunteja ei testiin tarvitse ottaa.

4) Varasin ajan ajokokeeseen, sekä yhden ajotunnin jotta saan tuntuman autoon. Paikkana Forest Hillissä Autocraft Driving School. Suosittelen lämpimästi. Selvästi parempi meininki ja kohtuuhinnat. Kannattaa tehdä 5 tunnin luennot myös täällä, ja pyytää Andreita opettajaksi.

5) Andrein kanssa haettiin tunti rutiinia, ja sitten ajokokeeseen. Hoidin homman rutiinilla, vaikka unohdin lähtiessä vilkun. Läpi meni silti, ihme kyllä. :)

Fiilikset jälkeenpäin... Ajokoe voi pahimmillaan muodostua jopa rotukysymykseksi. Onneksi Itä-Euroopan pojat autokoulussa taitavat suhdetoiminnan. Sain asiallisen inssin. Ajokokeessa vaaditaan vahvaa ajamista, hissuttelulla ja varmistelulla ei pärjää. Haluavat nähdä rutiinia. Paljon naamasta kiinni. Vanhempi, hyvällä ajorutiinilla varustettu, valkoinen mieshenkilö on tietysti paremmassa asemassa tällä kohtaa. Suosittelen muutamaa ajotuntia, koska kyse ei ole vain ajotaidosta vaan siitä että ajaa niinkuin inssi toivoo.

Kadulla nähtyä 3

Manhattanin rumin talo on sitten bongattu. UES ja jotain 80 Streetin tienoita. On käsittämätöntä, että vierekkäin kadulla on toinen toistaan kauniimpia vanhoja townhouseja, joista yksi on ammuttu alas. Tilalle pykätty todella friikki, Star Trek-henkinen betoni- ja muovipytinki.

Siitä haarukkaa käteen ja evästämään.

Zenato on hyvä viinituottaja, ja Amarone on hyvä viini. En silti suostu maksamaan pullosta 80 taalaa. Alkostakin saanut alle 40 euron. Suomessa halpa viina maksaa, USAssa laatu.

Näkisin että aika ja saapuva juna olisivat päivämäärää tärkeämpää tietoa.

"Musti ei tule tänne, pysähdy!!"

Tämä tietää, että portaissa on taas paha ruuhka, ja että saa polkea... Hyvä että sentään joskus huoltavat.

Polttomoottori-käyttöinen lattian kiillotin. Möykkä oli aamuyöllä liikkeessä sen mukainen.

Harlemia mainostetaan uutena turvallisena tutustumiskohteena.

On meinaan metroasema, joka päättyy tiiliseinään.

Siitä foliohattua päähän, ettei CIA tai marsilaiset vakoile ajatuksiasi. NYCssä näitäkin joku haluaa.

Harvoin näkee läpeensä lovileikattua ulko-ovea. Esimerkki Sutton Placeltä on sieltä tyyriimmästä päästä.

Tässä toinen esimerkki ulko-ovesta, vähemmän laitetusta päästä.

West Villagessa pukkaa kadulla ihan auringonkukkaa...

Tämä on mahdollista vain NYCssä: Metroaseman seinästä kusee kaaressa vettä.

Oli aika, jolloin taksit (ainakin hienostoalueilla) kutsuttiin tällaisella kyypparin ovelle sytyttämällä valolla.

Myös keskuspuistossa on valot...

... eikä mitkä tahansa tuikut vaan ekologiset LEDit.

Harvoin näkee, että pankki ja kahvila jakavat sulassa sovussa mainostilan, ja vieläpä toimivat samoissa tiloissa.

Uusia vinkkejä turisteille.

Katujen kävelyä. Tuolta löytyy UES, Hell's Kitchenin (näistä paras), East Villagen, ja Brooklynin audio tourit. Lataa mp3:set puhelimeen tai soittimeen, ja kadulle. Mulkaase myös tuolta ne Manhattanin streeteille piilotetut helmet. Roosevelt Island Tram on lopulta auennut. Unlimited Metrocardilla ilmainen, ja maisema on todella vaivanarvoinen, sekä kyyti tasaista. Suosittelen. Kulkee korkealla. Kuvia myöhemmin.

Huutokaupat. Vilkaise Sotheby's ja Christie's saitit, jotta näet että mitä on tulossa. Sitten vain taloon katselemaan taidetta. Huutokaupattavat esineet kun ovat julkisesti nähtävillä: kaikki itsenäisyysjulistuksesta miljoonatauluihin. Näihin ei museoillakaan ole aina varaa. Myös itse huutokaupan seuraaminen voi olla mielenkiintoista, mutta silloin auttaa jos hankkii kataloogin, jotta tietää että mitä myytävät tuotteet oikein ovat.

Steinway & Sons. Ilmainen, hyvin järjestetty kiertokäynti. Varaa aikasi. Steinway on osa NYCtä ja Astoriaa, mutta vaikea kuvitella että joku vielä tässä kaupungissa tekee taltalla leipänsä.

Grand Central. Päärautatieasema on remontoitu ja tarjolla on historiallinen audio tour hintaan 8 taalalla kahdelle. Palvelutiski löytyy aseman pääsalista. Muistakaa myös että dining Concourselta löytyy herkullista Juniorsin juustokakkua (suklaa mousse/tavallinen combo on Ladyn mielestä paras), ja raiteiden 30-31 ja 22-24 välistä pääsee käytävälle jota pikin voi kävellä Park Avenuen alla aina 49 Streetille. Ei tarvitse sohjossa kyntää.

Ruokaa ja juomaa. Viime aikaisia löytöjä. Les Halles, jossa maailman parhaat ranskalaiset. Salaisuus on keittäminen ankanrasvassa. Kokeile myös esim. pippuripihviä tai hanger steakia. Kannattaa mennä hiljaiseen aikaan esim. päivällä... Löytyi meille uusi kahvila UES:llä, jossa erinomainen latte. Ei langatonta verkkoa, joten rauhallista – paitsi kahviloiden ruuhka-aikaan.

Shoppailua. Manhattanin ensimmäiset TJ-Maxxit avasi ovensa Manhattanilla. Esim. 1st Ave ja 59th St -kulmassa. Tarjolla poistoeriä vaatteista kattiloihin edulliseen hintaan. Suosittelen. Tässä esittelen ainutlaatuista Tommy Hilfigerin -tuotetta, joka voisi edustaa muutosta lookkiini. Vaimo esitti vahvasti eriävän mielipiteen. Originaali: 150 USD, TJ-Maxx: 50 USD.

Satunnaisia. Kannattaa myös tarkkailla erilaisia instituutioiden tapahtumia. Ajelimmehistoriallisilla subway-vaunuilla pitkän kaavan mukaan, kun MTA sellaisen mahdollisuuden järjesti.

Tuli lunta taas.

Lunta tuli jouluna puoli metriä, ja onhan se tietysti reilusti. Lumen aikaansaama sählinki on silti kohtuutonta. Jos ensin vähän ajattelisi ja sitten toimisi, voisi lopputulos olla kaikkia tyydyttävämpi. Ensimmäinen esimerkki kertoo tarinan, jota on sittemmin ruodittu lähes joka lehden sivuilla. Hyvä että joku sai nauhalle, että on jotain näyttöä oikeudessa... (Pitää katsoa youtuben läpi – ei salli embedded katselua).

No, kytät eivät tulleet edes paikalle, mutta toisaalta kadunlakaisijat eivät edes halua siivota lunta pois tehokkaasti.

* * *

Koska ihmiset eivät ajattele vaan soittavat hätänumeroon, kun auto on juuttunut hankeen tai katu on auraamatta, meni koko hätäsysteemi taas tukkoon. Tästä syystä taas muutama ihminen kuoli. Mites jos ottais ensiksi lapion kouraan jos auto juuttuu kinokseen...

Joku tyhmempi bussioperaattori lähetti bussit Manhattanin kaduille parhaaksi lumipyryksi, ja ilman lumiketjuja. No sinnehän ne juuttuivat kaikki parinkymmenen bussin letkaksi 5th Avelle. Kuvat löytyvät täältä ja täältä.

* * *

Omalta osalta olin todistamassa kuinka sulalla tiellä ajetaan "varmuuden vuoksi" hätävilkut päällä, joten kukaan ei lopulta tiedä minne olet kääntymässä, ja aiheutat lisää onnettomuuksia. Täällä ajetaan laiskuutta All Weather -renkailla, automaattivaihteilla, eikä autokoulu opeta liukkaalla ajoon. Jos siis mustaa jäätä, niin ojanpohjat säännöllisesti kutsuvat.

Niin se on, että ameriikan äijät haluavat tehdä äijäjuttuja, kuten ajaa itse kun on "haastava keli" ja käyttää koneita lumenluontiin. Sitten kun vähän tuuli puhaltaa nassuun, niin valitellaan ja hävitään huomaamatta takaisin sohvalle lojumaan. Ne oikeat hommat, eli sen puolimetrisen lumen luominen 100 metriä ajotieltä, jäi siis taas suomi-pojalle. Onneksi oli pieni lumilinko sentään käytössä. Marjanpoimijoita sanon minä.

* * *

Sitä(kään) asiaa en ymmärrä, että hienostoihmiset sijoittavat kamalasti sellaiseen palatsin kokoiseen uuteen omakotitaloon, jonka eristykset on niin heikot että sitten siellä pakkasilla palellaan. Luksusta olla pitää, mutta sähköjä ei vaivauduta kaivamaan maahan, joten jokainen myrskyn linjojen päällekaatama puu vie sähköt tuhansilta. Joka vuosi sama juttu...

Lain mukaan lämpöä on asukkaille tarjottava tai sakot tulee heti. Kun siis olohuoneessa oli viileää, niin huoltomies saapuikin nopeasti. Boilerihuoneeseen sen sijaan pitää mennä alakerran liikehuoneiston kautta, joten saimme päättää murretaanko ovi vai odotammeko lämmön nousua ensi vuoteen. Päätimme armon käydä oikeudesta... Apropos, meillä paukahti kuumavesiboileri ennen joulua. Ehdin jo pelätä, että saamme rekan peräkärryyn rakennetun tilapäisboilerin seuraavaksi pariksi vuodeksi, mutta ihme kyllä hoitivat kuntoon ihan parissa päivässä. Kyllä siitä sitten pisteet kotiin vedettiinkin.

Vai että oikein Lumperin lupa.

Nonni.

Do the right thing!

Tässä on hieno meininki. Ansaitsee oman postauksen. Joku tässä paskassa maailmassa ainakin tekee mitä pitää :) Ravintoa ruumille ja sielulle.

Mediaseurantaa

Rakas päiväkirja,

En ole kirjoittanut teillä taas pitkään aikaan, mutta on nähty sitäkin ihmeellisisempiä asioita mediassa. Ehkä pitäisi aluksi alkaa epäilemään "homo economicus" -konseptin ohella neo-klassista taloustiedettä laajemminkin. Puhumattakaan rahoitusmarkkinoista. Toisaalta, asioihin pitää olla perspektiiviä, kuten olemalla 77 vuotta Wall Street Brokerina. Huumeiden salakuljetus on ihan käsistä, ja Kalifornian "medical marijuana" alkaa saada hienostuneita, kuldyyrillisiä piirteitä. Keskilännessä on menetetty sekin vähä järki joka siellä on joskus ollut. Nykyään pukataan uskonnollisia teemapuistoja.

Täällä NYCssä aina sattuu ja tapahtuu. Polliisit alkaa friikkailemaan tai sitten heillä vain oli v-käyrä oli korkealla. Toiset haluavat oppia NYC-aksentin, kun taas toiset haluavat siitä eroon; gangsterin ja työväenluokan luntun rooleja ei riitä kaikille. Lopuksi, joskus syksyllä istuskelimme Park Slopessa grillailemassa, ja pieni pesukarhu ilmestyi osingoille. Näytti suloiselta, mutta kannattaa olla varovainen.

* * *

Euroopassa ei tunnu menevän putkeen sielläkään. Irkut ainakin kertovat asiat suoraan. Ja Suomessa senkun mahorkka haisee – putosin ihan täysin kun näin Talin Hienosto-Golfausta koskevan nykytaidetempauksen, lisää tätä.

NYCn opossumiongelma

Päivänä muutamana joku neropatti keksi, että rottia voisi tuhota Brooklynissa laittamalla rottien perään joukon opossumeja. Luonnonmukaista ja kätevää. Opossumit syövät rotat, eivät löydä enää syötävää ja kuolevat pois. Todella?

No nyt Brooklynissa on sitten sekä rotta- että opossumiongelma.

Ruska tulee.

Itä-rannikon parasta vuodenaikaa eletään nyt, sillä "Ameriikan" ruska on taas tulossa. Täältä näet milloin ja missä.

Finntown

Suomalaisen kulttuurin kansallista alennustilaa ja valtionverotuksen veroprosentin alhaisuutta osoittanee, että edes NYC:hen ei saada kylliksi suomalaisia pitämään suomalaista naapurustoa elinvoimaisena.

* * *

Noin vakavammin, Finntown Brooklynin Sunset Parkissa on aikoinaan ollut suomalaisen kuldyyrin kehto. Nykyjään suomalaisuudesta kertoo hyvin vähät asiat, lähinnä elossa olevien muistot. HR kävi Ladyn kanssa tutkailemassa tämän päivän meininkejä.

No meininkejä ei juuri ollut, mutta jotain suomalaisuudesta muistuttavaa silti. Huomasin, että wikipedia juttua aiheesta ei ollut, joten tekaisin sellaisen. Sopii jatkaa ja parannella...

* * *

Sattumalta kävelimme päivänä muutamana myös Harlemissa 5th Ave/125th St tienoilla, jossa suomalaisilla oli aikanaan toinen keskittymä. Olen siitä ohi kävellyt useasti, mutta nyt vasta tajusin tarkastella merkkejä suomalaisuudesta: Ei mitään jäljellä – paitsi yksi nykyisin kirkkona toimiva entinen kokoontumistila. So, so, so...

Seltzeriä kansalle.

Seltzer Water tuo kaikkien wanhan ajan elokuvien kestotähti. En tiedä näkyykö tämä hieno pätkä Euroopassa, mutta artikkeli kertoo saman sisällön. Tarina siitä kuinka oikeaa Seltzeriä lasipullossa vain harva enää ostaa, joten harva tekee sillä myöskään leipää.

Taidanpa siirtyä juomaan oikeaa Seltzeriä tästä lähtien, niin kauan kun sitä vielä on tarjolla. NYCn juomavesi on kuulua hyvästä maustaan, joten ei se Seltzeriksi hapottaminen sitä makua vissiinkään huononna.

NYCn ludeongelma

Huolimatta edellisissä kirjoituksissa käsitellyistä rotista ja torakoista, kiistatta hankalin ongelma NYCssä on tällä hetkellä luteet. Niitä on etenkin hotelleissa, joten myös turistit pääsevät nauttimaan ilmiöstä.

Tästä syystä tsekkaa täältä hotellin nimellä tai osoitteella, ennen hotellivarauksen tekemistä. Samasta osoitteesta kaikki tarvittava asiaan liittyvä tieto.

* * *

Ongelma on se, että oletpa kuinka siisti tai huolellinen tahansa, voit kaupungilta huomaamattasi kantaa noita ötököitä tai niiden munia kämppääsi ja siinä sitä sitten ollaan. Pahasti infestoituneita paikkoja ei välttämättä saa puhtaaksi koskaan.

Republikaanit lykkii puukkoa selkään

Krugman avaa tilannetta hienosti ihan eurooppalaisenkin ymmärrettäväksi.

Hiukan USAn taloudesta.

Aina ajan hermolla oleva The Economist (lausutaan nenään) esittää Podcastissaan todella mielenkiintoisia makrotalouden havaintoja USAn taloudesta. Nimittäin ajatuksen siitä, työmarkkinoiden staattisuus on lisääntynyt ongelmaksi asti, kun työttömistä raksatyöläisistä ei saada yhdessä yössä hoitsuja, kun asuntoloukuissa asuvat ihmiset eivät pääse muuttamaan työn perässä toiselle puolelle maata, ja kun matalapalkkatyöt katoavat jolloin pitkäaikaistyöttömien kyvyt heikkenevät. Eli että vaihtelevalta näyttää.

Minä sanoisin, että ekonomistit Euroopassa (saati USAssa) ovat vielä kaukana sen ymmärtämisestä, kuinka valtavasta yhteiskunnallisesta muutoksesta länsimaissa on kysymys. Ei ainoastaan Aasia aja ohi vaan koko ajattelu omasta elämäntavasta ja arvoista on muuttumassa. Katsotaan miten käy.

Permanent Resident -prosessi käytännössä (osa 5)

Odottelin muodollista Green Cardia kuukauden verran, samoin sosiaaliturvatunnusta. Muutin "muodollisesti" toiseen osoitteeseen joten lopulta aloin pohtia, että kai se osoitteenmuutos pitää tehdä. Yritin kyllä lykkäillä, koska ajattelin että on hyvin todennäköistä, että osoitteenmuutos hidastaa noita prosesseja.

* * *

Selvittelin asiaa puhelimitse ja paljastui, että sosiaaliturvatunnusta varten oli tehtävä retki paikalliseen sosiaalitoimistoon. Olivat reppanat unohtaneet koko asian. Vähän lomakkeen täyttöä ja sain osoitteenmuutoksen tehtyä, ottivat pois vanhan sotu-todistukseni edelliseltä USAn retkeltä, ja lupasivat että parissa viikossa pitäisi uuden sosiaaliturvatodistuksen tulla postissa. Numero itsessään pysyy kyllä samana. Kärttyisä asiakaspalvelija vielä muistutti, että uutta korttia ei saa allekirjoittaa vihreällä kuulakärkikynällä. Eipä tuo ollut siinä vanhassa sotu-kortissa koskaan ongelmia aiheuttanut. No, jos ei hänellä tärkeämpää elämäntehtävää ole...

Ihme kyllä ko. lappu saapui kuin saapuikin parissa viikossa postissa. Asiaa ei siis oltu edes alettu hoitaa ennen yhteydenottoa, joten muuten olisikin viipynyt.

* * *

Homeland Security vaikutti mutkikkaammalta. Piti tehdä kaksi osoitteenmuutosta: yksi yleinen parin viikon sisällä muutosta, jonka ihme kyllä saattoi jo tehdä netissä, sekä toinen suoraan virkailijalle koska oli tuo Green Card -prosessi kesken. Tämäkään ei oikein ollut selvää, koska en tiennyt onko minulla mitään prosessia kesken, sillä viisumihan toimii jo virallisestikin tilapäisenä Green Cardina. Osoittautui, että kyllä on. Lisää langat laulamaan, ja pari erikin Homeland Securityn "asiantuntijaa" hoiti asiaani.

Vaatimalla vaativat tervetulokirjeessä mainittua A-numeroa. No minä en ollut saanut koko kirjettä :) Lopulta löysin rajavartijan käsin kirjoitettamat harakanvarpaat (A-numeron) viisumin leiman vierestä. Tällä päästiin vähän eteenpäin, ja tunnin puhelimessa istumisen jälkeen minulla oli uusi osoite johon lupasivat paperit lähettää. Parin viikon päästä tulikin se tervetulokirje uuteen osoitteeseen (joka olisi pitänyt tulla 2 kk aiemmin). Seuraavalla viikolla tuli samanlainen tervetulokirje vanhaan osoitteeseen. Ja nyt viikkojen jälkeen itse Green Card vanhaan osoitteeseen. Tätäkään asiaa ei siis edes alettu hoitaa ennen yhteydenottoani. Nyt ymmärrän, miten ihmisten permanent resident -asiat tällä mantereella seisovat. Parempi hoitaa Suomessa jos mahdollista kuten me teimme...

Koska Lady on muodollisesti sponsorini, hänen täytyy myös ilmoittaa osoitteenmuutoksesta. Hän ei silti voi tehdä sitä netissä vaan täyttelee taas jotain kaavakkeita... En ole sotkeentunut asiaan – vielä.

* * *

Tämä projekti on siis pulkassa. Green Card on voimassa nyt pari vuotta, ja jatkoa saa jos olemme yhä naimisissa ja asumme USAssa. Sitten aikanaan voi hakea kansalaisuutta jos huvittaa.

Kaiteita vai ei?

HR ja Lady oli ostelemassa laatikoita. Mitä...? No ainha laatikoit tarvii! (Lausutaan vahvalla romani-aksentilla, jolla minulle yritettiin käytettyä verryttelypukua kaupata...)

Jossain vaiheessa kävelin liikkeen kakkoskerroksessa, ja hiukan horjahdin niin että otin porraskuilun reunassa olevasta kaiteesta kiinni. Tai niin kuvittelin. Kaide kokonaisuudessaan olikin vain lasia, ja päästin vähän äkkiä irti! Notkui jo siihen malliin että jos kunnolla olisi tasapaino mennyt, olisin dyykannut yhden 5 metriä portaiden välitasanteelle sen lasikaiteen läpi.

Kattokaa ny, ei edes listoja jotka tasaisivat painetta eri lasilevyjen välillä jos joku sattuisi kunnolla ottamaan tukea. Lasin yläosasta kun otti kiinni joka paneli eli ihan omaa elämää. Niinkuin näkyy, kerrokset ovat poikkeuksellisen korkeat, joten kyllä tuosta olisi kunnon loikat saanutkin.

* * *

Koska meidänkin taloudessa feminiini-puolisko pystyy merkittävästi korkeampiin shoppailu-saavutuksiin, alkoi HRlläkin ajatus karkailla. Kun ei siis henki lähtenyt, piti tutkia asiaa.

Lasilevyt on kiinnitetty vain alapäästään. Minkäänlaista sivuttaistukea tai ylhäältä tulevaa pistekuormaa tasaavaa kaidetta ei ole. Taiteelliseen vaikutelmaan on sen sijaan kyllä kiinnitetty kovasti huomiota. Lasilevyä on jatkettu yhdellä seinällä jatkettu metritolkulla alaspäin vaikka mitään tarvetta ei ole.

Tässä nähdään mikä on turvallisuus ja tyylikkyys segmenttien arvojärjestys tässä maassa. Tuohonkin kaiteeseen puututtaneen vasta sen oikeusjutun jälkeen, kun satunnainen rouva Y ottaa loikat lastenvaunujen kanssa tai joku pikku terminaattori jyrää alas jyrkänteeltä koko sen lasilevyn kanssa.

En minäkään asiasta edes huomauttanut, kun tiedän ettei se mihinkään johtaisi...

Uimisesta.

Käytiin Ladyn kanssa uimassa. Se ei ole sinänsä itsestäänselvyys täällä. Esimerkiksi mustat ovat usein uimataidottomia, ja olen miettinyt että miksi. Turha esittää tässä omia pohdintoja, sillä kattava vastaus löytyy täältä.

* * *

Härmän jätkän kohdalla kyse on pikemminkin siitä, että ei hotsita maksaa erämaahintoja mistään hienostokylpylöistä joissa mammat käy kastamassa kuohuviinin juomisen lomassa varvasta, mutta toisaalta ei viitsisi käydä saastaisissa julkisissa altaissakaan. Yksityiseten yliopistojen alumnit pääsevät tietysti Alma Materinsa äidin kohtuun polskuttelemaan erityishinnoin, mutta laskeskelin että ei kannata.

* * *

Lady ja HR ynnäili ja pohdiskeli vähän, ja päätti sitten ostaa 75 taalan vuosijäsenyydet julkisiin Recreation Centereihin. Sellaisia kun löytyy joka paikasta, joten ovat halpa diili. Kävimme eka kerralla Tony Dapoliton ulkouima-altaalla West Villagen sydämessä. Ovat hienosti jakaneet lap swim -aikoja niin, että aikuiset pääsevät aikaisin aamulla ja myöhään illalla uuimaan ihan oikeasti. Oli se mukava uida auringonlaskussa, keskellä parasta NYCtä, vaikka allas ei koolla pilattu olekaan. Kansaa ei ollut todellakaan vaivaksi asti. (Alla siis kuva auringonlaskusta Hudson Riverille – ei kuva altaalta :)

Se vesi. Ei täyttäisi suomalaisia kriteerejä. Oli aika paljon esim. hiuksia ja muuta sälää vedessä. Toisaalta, ulkoallas on optimitapauksessakin vaikea pitää puhtaana, saati NYCssä. En saanut mahatautia vaikka oikein kroolasin, ja taisi olla aika tujusti klooria kun en meinannut mitään nähdä altaasta noustua. Uimalaseja kun ei tullut mukaan...

Speedo-miehiä oli enemmänkin. Mietin johtuiko kaupungiosan demografiasta vai siitä että olivat olevinaan oikein "oikeita" uimareita. Kuten Suomessakin, onhan se julkinen palvelu sellainen paikallinen freak show nähtäväksi. :)

* * *

Lukoista. Perinteisesti vaatekoppiin pitää olla oma lukko, joita myydään joka liikkeessä. Tavallisimmin yliopistoissa ja high schooleissa käytetään sitä Masterin koodilukkoa, jolloin ei tarvitse kantaa avainta mukana. Oma kokemus on, että tuhtia kamaa, sillä kerran taannoin lukkoni yritettiin murtaa sillä seurauksella, että metallinen hitsattu ovenkehys vain murtui. Lukosta ei edes maali kunnolla lähtenyt, vaikka otti hittiä oikein kunnolla.

Kävin ostamassa tuollaiset söpöt pienemmät koodilukot tällä kertaa, Ladyn suosikkivärillä. Koodi on molemmissa sama, joten riittää jos toinen muistaa koodin oikein. (Nimim. aikansa kaapin edessä kärvistellyt).

Nyt varoittelevat, että tuo Masterikaan ei ole kyllin vahva, vaan pitäisi olla sellainen monikerrosteräksestä tehty lukko, joka toimii avaimella. (Master näitäkin valmistaa).


Hinta ei ole paljonkaan kalliimpi, mutta se painaa tonnin. Noin muuten, lukkojahan saa joka kadunkulman CVS:stä tai Duane Readesta, mutta parempi valikoima löytyy esim. Home Depotista. Päätimme Ladyn kanssa jatkaa koodilukko-linjalla, mutta jättää arvoesineet kotiin tai vartijan säilytykseen.

NYCn alligaattoriongelma.

Pitkään on puhuttu urbaanilegendaa siitä, kuinka NYCn viemäristössä asuu alligaattoreita. No nyt sekin tarina on sitten todistettu oikeaksi, vaikkakin vain kesäaikaan ja yhden gaattorin voimin.

NYCn rottaongelma.

New York on aina ollut tunnettu rotistaan. Omalta kohdaltani, vaikka olen matkustanut myös kolmannessa maailmassa, elämäni isoimman rotan olen nähnyt Times Squarella – ja se oli julman iso se.

* * *

Juuri nyt tilanne on pahempi kuin koskaan. Ground Zero sijaitsee paikalla, jossa ensimmäiset hollantilaiset "settlersit" siirtyivät maihin tuoden mukanaan rotat. World Trade Center -vainaan pohjaa on kaivettu ennenkuulumattomiin syvyyksiin, ja nämä "ikiaikaiset" rotanpesien äidit on kuovittu esiin. Tästä syystä koko downtownia on (kuuleman mukaan) vaivannut suoranainen rotta-aalto, tämän vanhimman jalostuskannan lähtiessä liikkeelle.

Upper East Sidella tehdään uutta metrolinjaa joka aiheuttaa käsitääkseni samanlaista ongelmaa, eikä tilanne ole ymmärtääkseni juurikaan parempi Queensissäkään.

* * *

Toisin kuin hiiret, rotat oppivat. Vanhempi rotta on nähnyt kuinka kaverit jäävät loukkuihin, ja ottanut opikseen. Niinpä NYCn rotilla on maine "PhDn haltijoina". Ihmiset kertovat, että ne syövät vain syötit loukuista ja katoavat paikalta jäämättä kiinni tai tuntuvat ilmestyvän kuin tyhjästä.

Paikallisilla on myös kummallisia käsityksiä rotanpyynnin julmuudesta. Jotkut eivät halua perinteistä nakkia, koska se "tappaa rotan". Sen sijaan heillä ei ole ongelmaa käyttää liimaloukkua, johon rotta jää kiinni elävänä ja parhaassa tapauksessa puree jalkansa irti pois päästäkseen. Nuo mammat eivät varmasti myöskään itse uskaltaisi päästää sitä rottaa päiviltä, tai irti siitä loukusta, jos se heidän liimaloukkuunsa jäisikin. Siinähän kituu rottaparka sitten.


Tämä on kai sitten heidän mielestään vähemmän julmaa, kuin laakista katkeava niskaranka... Kiellettyjä nuo liimaloukut ovat aika monessa maassa, mutta eivät täällä.

Omasta mielestä myrkky on kaikista paras vaihtoehto. Ainoa riski (kotieläinten ja lasten lisäksi) on siinä, että se rotta sattuu kuolemaan jonnekin asuintalon seinän tai katon sisään, jossa se aromisoituu kepeässä 86 Fahrenheitin lämmössä ja 80% kosteudessa asujien haisteltavaksi.

* * *

Syksyä odotellessa, sillä silloinhan ne rotat hankkiutuu talojen lämpöön.