USAn velat ja Real Estate

Euroopassa on puhuttu mitä hurjimpia huhuja USAn taloustilanteesta, ja siitä kuinka yksityisten ihmisten lainataakka tulee syöksemään kansantalouden mitä saatanallisimpiin kuiluihin. Tähän samaan keskusteluun on liitetty spekulaatiot rakennusten hintojen kohtuuttomasta yliarvostuksesta, ja riemukuplan tietysti odotellaan puhkeavan. Mitä tästä pitäisi päätellä?

Velkaraha

On totta, että paikallinen velanotto on täällä päätöntä. Kun haet pankkikorttia, sinulle tuskin luottoa myönnetään, ja jo vuodessa luottoraja kasvaa niin, ettei meinaa horisontista erottua. Tästä syystä löytyy, erityisesti pien- ja keskituloisista, niitä jotka ovat aina persnetolla, kierteen vain pahetessa. Myös sosiaalinen koodi, esim. häiden järjestämisessä vaatii niin kohtuuttomia uhrauksia, että ihmiset maksavat niitä sitten itsensä kipeiksi pitkästi jälkeenpäin.

Samaan aikaan kulttuuri suosii oman itsensä hallintaa. Tinttaatpa viinaa, vahditpa kilojasi tai otat luottoa, menestyvän ihmisen tunnusmerkki täällä on, että hoidat asiasi. Erityisesti itärannikolla, kukaan ei halua olla "flake", länsirannikon pelle, joka puhuu kauniita, mutta hommat jää kokonaan hoitamatta. Kyse ei siis ole suomalaisesta tunnollisuudesta, vain uskottavuudesta.
Edelleen, koulut ovat kalliita, kuten edellä olen todennut. Jotta valmistuisi lääkäriksi, juristiksi tai MBAksi, on pakko laittaa paalua pöytään. Jos ei sitä ole, on lainattava. Siksi nuoret kouluistaan valmistuvat ja työelämään siirtyvät alta kolmekymppiset ovat korviaan myöten veloissa asuen parhaassa tapauksessa kotona, koska heillä ei NYCn hinnoilla ole varaa muuhun. Paalua tulee kyllä aikanaan, mutta alkuun voi olla hyvinkin tiukkaa, kun ensimmäinen 10 vuotta maksetaan opintolainaa pois.
Toisin sanoen, kulttuuri on pitkälle velkakulttuuri, eikä pelkkä velka, niin riskialtista kun se kansantaloudelle onkin, vielä tarkoita sitä, että koko maa olisi rähmällään. Nämä koulutetut maksavat kyllä valkansa, köyhälistöstä ei sitten tiedä.

Kansantaloudelliseksi ongelman tekee kai se, että kun menee huonosti on pankkien jossain vaiheessa nostaa korkoja, jonka seurauksena lainojen takaisinmaksuun voi alkaa kulua vaikkapa 150 vuotta. Tällä kohtaa pankin setä tai täti alkaa pohtia vakavasti lainan irtisanomista. Eihän se yksi konkurssin tehnyt sälli mitään, mutta jos niitä on vaikka miljoonakin, niin ostovoimahan alkaa heiketä aika hurjasti, ja silloin taas...
En ole oikea henkilö arvioimaan riskiä, mutta täytyy muistaa että USAn sisäiset markkinat, ovat käsittämättömän laajat. Tänne tullessani aloin vasta käsittää miksi paikallisille yrityksille riittää menestys kotimarkkinoilla. Jos kovassa kilpailussa pääsee läpi, on tarjolla maailman suurin ostovolyymi. Tuotehan menee samalla yleensä läpi myös Kanadassa, ja täpäkkää tulee ovista ja ikkunoista siihen malliin, että riittää ahneemmallekin. Koska markkinat ovat laajat ja lähes täysin omavaraiset on niitä hyvin vaikea heilutella ulkoa. Tämän varaan siis voi keskuspankki varmaankin aika paljon laskea ja on laskenutkin.

Muuten, omavaraisuus toimii täällä mielenkiintoisesti. Noin karkeasti Florida tuottaa hedelmät, keskilänsi viljan ja California viinin. Valtava logistinen mylly tuhansine rekkoineen ja lentokoneineen sekä muutamine junineen, siirtää sitten näitä tuotteita ympäri maata.

Real Estate

USAssa todella talo, sen sijainti ja koko ovat ne jotka kertovat kuka oikein olet. Jos et usko, niin kysy vaikka "tältä jannulta." Tämän seurauksena asunnoista hyvillä alueilla halutaan maksaa, mutta myös siksi, että huonolla alueella asuminen tarkoittaa vaarallista naapurustoa lapsille ja pilvenpolttelua nuorille. Halutaan siis sinne missä elävät "kunnon ihmiset". Tähän viitataan termillä "nice community" eli että täällä voisin asua.
Halpaa on tietysti siellä missä kukaan ei halua asua, eli keskellä maata. Rannikoilla asuntojen hinnat ovat moninkertaiset, ja oletettu kupla suurempi. Niin mut...
Esimerkiksi New York ja LA ovat kansainvälisiä keskuksia. Paitsi että niihin virtaa ihmisiä muualta maasta, niihin saapuu ihmisiä jatkuvasti kaikkialta maailmasta. Koska tässä maailmassa raha ei katoa vaan vaihtaa omistajaa, on todennäköistä, että vastakkkoin rikastuneista aina muutamat haluavat asua em. paikoissa. NYChen ja LAhan tulee siis aina uusia rahakkaita ihmisiä, jotka omalla panoksellaan pitävät hintoja ylhäällä.
Juuri nyt hinnat ovat keskivaiheilla, ehkä jopa alhaalla. Ainakin asuntokauppa on hidasta. Välillä voivat tornit sortua, ja tuhannet menettävät sijoituksiensa arvon. Silti hinnat näyttävät sitkeästi pitkällä aika välillä nousevan. Kuka tietää...

Kaupungit rannikoilla joka tapauksessa kasvavat. Sekä NYCssä, että erityisesti LAssa on todella köyhiä ja kurjia alueita joilla ei kukaan halua asua. Silti, erityisesti NYCssä, ennustellaan huikeaa kämppien hinnannousua uusilla alueilla. Koko East Riverin itäranta, siis Brooklynin puoli, on tähän asti ollut köyhää. Williamsburg, Park Slope etc. ovat olleet gettoa, jossa kukaan ei ole halunnut asua. Nyt yhtäkkiä kaikki on muuttumassa. Williamsburgissa tyhjän warehousen raadon viereen pykätään parikymmentä kerroksista tornia. Kämppiä kaikki, ja merinäköalalla, ja keskelle entistä gettoa. Grand Army Plazalla Central Parkin Kaakkois-kulmassa hotelleja muutetaan ison rahan asunnoiksi. Siis huomaa ISON RAHAN asunnoiksi. Toisin sanoen, köyhät köyhtyvät, ja rikkaat rikastuvat. On entistä enemmän niitä, joilla on täpäkkää tulla NYChen elämään leveästi. Mitä se kertoo maailmasta?

Onko sitä kuplaa... Montclairissä New Jerseyssä, joka on poikkeuksellisesti miellyttävä paikka New Jerseyn kaltaisessa perslävessä, ovat hinnat nousseet huimasti. Victorian tyylisiä suuria omakotitaloja haluavat nyt kaikki perheelliset. Useimpien paikallistenkin mielestä täältä löytyy se suurin kupla. Esikaupunkialueiden hinnat eivät voi pysyä loputtomasti kohtuuttoman korkeina. Vai voiko? USAn rikkaimmat asuvat kuulemma kahdessa paikassa. Nämä ovat Aspen, Colorado ja Greenwich, Connecticut. Aspenissa en ole käynyt, mutta Greenwichin tiedän. Se on rikkaiden New Yorkissa työssäkäyvien bisnes-perheiden asumalähiö meren rannalla, ja hinnat sen mukaiset. Näin on ollut jo jonkin aikaa.

USAssa ratkaisee arvostus, ja jos kansa täällä jotain arvostaa, niin sitä kilpailuakin sitten löytyy. Parasta on etten ennustele mitään. Jos turhaa rahaa löytyisi, niin ostaisin East Riverin Brooklynin puolelta yhden kattohuoneiston noin sijoitusasunnoksi...