Eiköhän siinä se tärkein. Jos lupilla soittaisivat niin menisin kuuntelemaan oikein livenä, elikkäs elävänä.
Kuulee mistä R. Carter on löytänyt sekä soundista että linjansa. Hämmästyttävän samanlaista on oppi-isän vetely ihan asemanvaihtoja ja linjan konkeloita myöten. Meininki ainakin oli hyvä, kun komppikin koettiin tarpeelliseksi kääntää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti