NYC ja murhat.

New York City. Tuo kaikkien metropolien äiti, katujen alta koleaan yöilmaan höyryävien putkistojen ja tunnelien kehto. Tuo kaikkien neurootikkojen märkä uni, ja taksikuskien, taiteilijoiden sekä murhamiesten mekka.

Kaupungissa tehdään vuosittain noin 540 henkirikosta, jotka muutamassa vuodessa luovat aika mahtavan tilastollisen aineiston. New York Times, kuinkas muuten, on luonut asiasta erinomaisen nettityökalun, jolla asiaan voi perehtyä.

Parasta kaikessa on, että työkalulla voi plotata erilaisia murhiin liittyviä faktoja, kuten käytetyn aseen, uhrin ja hyökkääjän sukupuolen ja iän etc. Tämä paljastaa yllättäviä asioita, kun on itse asunut erinäisissä paikoissa. Alkaa ihan uudella tavalla katsoa omaa lähiympäristöään. Huomaa, että onkin asunut alueella, joka onkin suhteellisesti vielä väkivaltaisempi kuin on olettanut. Samalla huomaa, että suurin osa tapoista/murhista onkin ollut perheiden sisäisiä kahinoita, eivät crack- tai ryöstörikoksia. Seuraavan kerran asuntoa etsiessä täytyykin muistaa vilkaista tätä uudelleen :-D

Toisaalta, kun on itsekin tullut kerran ryöstetyksi NYCssä, näkee myös asian toisen laidan. Tässä ovat vain ne rikokset, joissa sitten on lähtenyt henki. Yleensä ne perusryöstöt, jossa uhri viisaasti antaa heti kaiken omaisuutensa ja haluaa vain selvitä ehjin nahoin jäävät kokonaan tilastoimatta. Enhän minäkään mitään rikosilmoitusta tehnyt.

Loppukaneettina NYC on kuitenkin aika turvallinen paikka nykyjään. Katsokaa vaikka valtavan kokoista Queensiä, jossa henkirikoksia on nimeksi. Samoin downtown, joka öiseen aikaan on autio ja tuntuu hyvin arveluttavalta on lopulta yllättävän turvallinen. Sen sijaan Midtown, jota turistit vaistomaisesti pitävät turvallisena on lopulta aika vaarallinen: Rikokset ovat hyvin erilaisia, huumeisiin, ampuma-aseisiin tms. liittyviä. On minullekin useampi tuttu suomalainen turisti todennut, baari-illan jälkeen, että ei tässä enää mitään ollaanhan juuri keskustassa.

Yllättävää on myös että kesällä on murhaluvuissa selkeää piikkiä, sekä se että Brooklynin naapurustot (joista osa on aika hurjia) pätkivät mennen tullen esim. Bronxin. Olisin kuvitellut että Brooklyn, jonka monet alueet ovat jo varsin vauraita, olisi kokonaisvaltaisesti rauhallisempi.

Lopulta, jos aluella asuu 8,3 miljoonaa ihmistä, joiden vauraus on hyvin epätasaisesti jakautunut, niin että osa kirjaimellisesti taistelee joka päiväisestä leivästään, ei tämä kai ole yllätys. Ei myöskään se, että monessa tapauksessa murhamies jää tuntemattomaksi (valkoiset pisteet).

Mitä tästä sitten opiksi? NYCllä on omintakeinen ja uniikki ratkaisunsa kaikkeen--myös tähän. Ratkaisu on kuten kapitalismissa sopii hyvin yksilölähtöinen, ehkä brutaali mutta toimiva.