Some happy and funny things.

Ladyn kyvyt jaksavat hämmästyttää. Huolimatta suhdanteista, hän hankki itselleen hyvän ja etenkin itseään kiinnostavan työpaikan kahdessa kuukaudessa NYCstä. Tiedän, että vähitellen nousua pukkaa, mutta etenkin hänen alallaan saavutus on silti kerrassaan häkellyttävä. Tässä on suomalaisen ja amerikkalaisen ero. En usko, että kukaan tuntemani suomalainen hänen alallaan olisi tuohon pystynyt. Ja mikä parasta, hän sai työpaikan kokonaan ilman suhteita! Eli amerikkalaisilla työmarkkinoilla voi yhä pärjätä ilman CEO -isukkia, toisin kuin Suomessa. Tähän voi ääni kateudesta väristen tietysti vänistä, että Ladyllä on Suomeen muuttoa edeltävältä ajalta tietysti aika paljon vakuuttavampi resume kuin 99% suomalaisista hänen alansa ammattilaisista. Toisaalta, ne tyrkytkin on NYCssä 99% kovempia.

Hyvä sikäli, että minun ei tarvitse enää pohtia suomalaisia työmarkkinoita. Kuseksikoot kintuilleen - me näillä näkymin menemme muualle. Prosessi on siis hyvässä käynnissä ja lista on siirtynyt eteenpäin:

• Ammatillinen monipuolistuminen on sujunut hyvin, joskin välillä stressaantuneesti mutta loppusuora alkaa jo häämöttää. Aika hapoilla alkaa olla, mutta pakko olisi vielä äityä loppukiriin. Tämä siksi, että on jatkossa aina useampia vaihtoehtoja työllistymiseen. Tämä strategia on suurkaupungin sykkeissä jo aikaa sitten opittu.

• Täytyy alkaa verkostoitua takaisin NYCn suuntaan minunkin. Onneksi Alma Mater tukee alumnejaan kaksin käsin, ja tunnen ihmisiä eri aloilta joiden avulla päästä liikkeelle. On todella kiinnostavaa nähdä, miten työnsaanti tulee sujumaan.

• Keskeisin kysymys on nyt meikäläisen permanent resident -prosessi, joka pitäisi mennä konsulaattikäsittelynä viikoissa, mutta saas nähdä. Aiemminkin tuonne viisumia hakeneena suhtaudun hiukan kyynisesti arvioihin. Toisaalta, minullahan ei ole varsinaista kiirettä.

• Lady koukkaa aloittamassa työt vielä neljännen Euromaan kautta. Joku meitä haukkui globetrottereiksi, siltä alkaa totisesti tuntua. Nyt mä ymmärränkin minkä takia on sellainen olo, etten koskaan oikein tapaa ketään missään. Joo, eli en suosittele ketään jakamaan elämäänsä kolmen maan välille, etenkään jos yksi maista on eri mantereella. Lady ilmeisesti alkaa reissata nyt siis tuonne neljänteen maahan aika ajoin, mutta minä taas aion vähentää. Alkaa lentokentät kyllästyttää.

* * *

Jokin US- kissanainen antoi netissä ehdotuksia mitä tehdä, jos joku horttokaalo käy kadulla käsiksi.

- She said I should pinch the inside of his leg.

- ...[laughs]... Look at this! This is what you are supposed to do!

- Ummm... I think I believe the big black dude from the shady streets of Brooklyn more than some academic "women study crank".

- Yep, he seems experienced! [...siis toi musta karpaasi opettaa ekana keinona potkimaan päähän! :-S No, maassa maan tavalla...]

Mitäs muuta? Yo, have respect...!