Maihinmuutoista.

Suomalainen maahanmuuttokeskustelu työntyy jo ihan meidän expattienkin silmille, aina kun jonkin suomalaisen verkkomedian sattuu aukaisemaan. Kai se täytyy oma lusikkansa tähänkin soppaan laittaa.

HR suunnittelee siis mamuuntuvansa kolmatta kertaa elämässään, ja Ladykin on elänyt mamuna Suomessa muutamia vuosia. Henkilökohtaista eksperienssiä siis löytyy. Minusta kiinnostavinta on, että HR ja Lady kiinnittävät maahanmuuttokeskustelussa huomiota melko eri asioihin kuin suomalainen poliittinen tai kansalaiskeskustelu. Tässä näkemyksiä omakohtaisten havaintojen kautta.

Q1: Ketä Suomen työmarkkinoille oikeastaan muualta halutaan?

Itse olen saanut Suomessa kaikki hommani aina suhteilla. Lady taas ei saanut hommia (ei suhteita), paitsi akateemisessa maailmassa jossa hän muista syistä sattui olemaan oikealla puolella aitaa (suomalaista akateemisuutta, tietänette ko. toimialan pelit).

Vastaukseni on, että ei haluta. Halutaan vain ja ainoastaan naapurin poikia ja tyttöjä, jotka ovat "kuin me". Sopiva tausta on KTM/DI mielellään Helsingistä tai Espoon polilta, miehillä RUK käytynä ja siitä seuraava sosiaalinen koodisto, omakotitalo (tai pyrkimys sellaiseen), labradorinnoutaja, Volvo sekä vene. Uran kannalta kriittisenä harrastuksena on tinttaaminen sen oman äijä- tai ämmäporukan kanssa tai konsulttipiireissä vastaava nörttinotkuilu työpaikalla (ok, työpaikan urheilutiimi lasketaan). Haaveet samat, työkaverin näkemykset tiedetään kysymättäkin. Tähän kuvioon ei yksinkertaisesti istu edes ne suomalaiset jotka ovat kouluttautuneet maailmalla. Taidoilla ja kyvyillä ei ole mitään väliä, koska maahanmuuttaja ei saa koskaan edes tilaisuutta näyttää niitä. Esim. Ladyn tapauksessa CVstä olisi löytynyt vankkaa kokemusta maailmalta sellaisille työnantajille, että Suomessa ei koskaan. Kuvittelisi, että joku haluaisi hyödyntää tuota kokemusta tavalla tai toisella ihan kansallisen edun nimissä, mutta ei... No, ihmiset oppivat nopeasti.

Miksi kaikkien pitää puhua täydellistä suomea? Esim. Lady ymmärtää kaiken ja puhuukin hyvin, silti hänen kielitaidostaan haluttiin tehdä toisinaan ongelma. Useimmissa näkemissäni asiantuntijatehtävissä sillä Suomen puhumisella ei ole todellakaan mitään väliä.

Lopulta, mites jos suomalaisessa työelämässäkin annettaisiin mahdollisuuksia aloittaa jostakin? Joka hommaan Suomessa pitää nykyään olla paperit, mutta sitä toista puolta ei nähdä. Työpaikkoja, joissa voi oppia sujuvamman suomen, työpaikkoja jossa voi aloittaa insinöörin / pankkiirin tms. uran. Eli, valitaan tehtäviä hiukan sillä tavalla, että saadaan ajettua uudenlaisia ihmisiä sisään. Tämä siis, jos niin haluttaisiin.

Q2: Miksi maahanmuuttokeskustelu on kokonaan politisoitu?

HR ei äänestä eikä hänellä ole poliittista kantaa. Sama koskee Ladyä, kun ei puhuta USAn politiikasta. Väitänkin, että tavallista maahanmuuttajaa ei kiinnosta paskan vertaa asian poliittinen näkökulma, eli se että puhutaanko hänestä maahanmuuttajana "arvostavaan sävyyn" tai saako hän julkisuudessa "oikeutta". Häntä kiinnostaa vain ja ainoastaan se, miten hän pystyy itseään ja perhettään kohtaavat ongelmat ratkaisemaan. toisin kuin Suomessa, maailmalla ihmiset nimittäin ajattelevat vähemmän sitä mitä heistä muut ajattelevat ja puhuvat.

Poliittinen keskustelu asiasta taas on jämähtänyt eri viiteryhmien teoreettiseksi syyttelyksi, jossa mm. akateemisen tutkimuksen käsikassaralla näitä täysin naurettavia poliittisia asemia puolustetaan. Eräissä maissa maahanmuuton päätökset nähdään vain ja ainoastaan käytännöllisenä toimintana, jolla oman maan suhde ulkomaailmaan optimoidaan. Tämä olisi mielestäni mahdollista myös Suomessa, sillä kaikki (Persut mukaan lukien) näyttävät olevan yhtä mieltä siitä että

• kansainväliset pakolaisvelvoitteet tulee täyttää,
• työvoiman muuttoa maahan ei tule estää ja
• halutaan toimia oikeudenmukaisesti maahanmuuttajia kohtaan.

Väitän, että näissä keskeisissä kysymyksissä poliitikot ovat lopulta samaa mieltä, jos tarkastelevat eettistä puolta laajemmin. Ei kun virkamiehet hommiin...

Siis, ei siis ole haluttu keskustella vaan toivottu, että kansaa ei kiinnosta, jolloin poliittinen eliitti voi käyttää saamaansa valtaa omien toiveidensa, ei kansalaisten antaman luottamuksen, mukaisesti. Klassinen agentti-ongelma.

Q3: Mihin perustuu pyrkimys ihmisten kotouttamiseen?

Ei ihmistä voi kotouttaa, hän kotoutuu itse! Ihminen kotoutuu, jos hän itse haluaa ja jos hänellä on siihen motiivi. Australian, Kanadan ja USAn maahanmuuttopolitiikkaa on kritisoitu, mutta heillä ei ole ongelmia sen paremmin islamin, kielen oppimisen kuin mamujen työllistymisenkään kanssa. Tämä siksi, että mamut ovat vastuussa itsestään ja taloudellisesta selviytymisestään, jolloin heillä on motiivi työllistyä ja oppia kieli. Riittää, että tarjotaan mahdollisuudet kieliopintoihin ja työllistymiseen. Edelliseen riittävät iltakurssit, jäljemmästä olikin jo puhetta. Tehkää oikeasti jotain sille työelämälle.

Turha niitä mamuja on lorvimisesta syyttää, jos niitä ei eksplisiittisesti haluta töihin ja siitä kotona istumisesta maksetaan. Olen tuttavapiirissä nähnyt, kuinka tässä Suomen nykysysteemissä masentuu ihan samalla tavalla suomalainen pitkäaikaistyötön kuin amerikkalainen kolmekymppinen parhaassa työkunnossa oleva ukko. Yhtä masentava tää nykyinen systeemi on kaikille Suomessa asuville.

Pitää vain ymmärtää, että jos/kun niitä yrittelijäitä ihmisiä sitten tulee (oikeastaan menee koska en ole Suomessa...) ja niille annetaan sauma, niin suomalaiset epätehokkaat oligopolitkaan eivät jatku kuten ennen. Katsokaa Espanjaa, kuinka retail-kauppa on isosti mennyt jo mamuille.

Q4: Miksi kansalaisten aktiivisuus ja yrittelijäisyys halutaan suitsia?

Tämä ei ole puoluesidonnainen kommentti, vaan suomalaisen yhteiskunnan eräs perusominaisuus. Suomalainen yhteiskunta ja yksilön elämä on ylhäältä säädelty ja suatanan byrokraattinen. Mites jos vähän yksinkertaistettais tuota El Systemaa!

a) Päädyimme Ladyn kanssa siihen, että itse (ja luultavasti useimmat mamut) valitsisimme mieluummin työn pienellä palkalla yhteiskunnan alaoksilla kuin suomalaisen yhteiskunnan jäseniltään vaatiman passiivisen alistumisen, jossa työttömyysturva ja nykyinen maahanmuuttosysteemi pakottaa ihmiset istumaan kotona. Ihmiset haluavat vaikuttaa omaan elämäänsä ja tehdä sen itsensä näköiseksi eivät notkua toimistojen luukuilla.

Tämä on se syy miksi me lähdemme maasta. Olisi tyhmää jäädä tänne työttömäksi, parhaassa tapauksessa lopuksi ikää, ja tapella murusista epätehokkailla työmarkkinoilla, jos voi mennä muualle ja katsoa mihin kyvyt riittää. Elämä ei todellakaan ole yhtä helppoa, mutta voi konkreettisesti vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Se on paljon se.

b) Joka aloittaa yrityksen Suomessa on hullu. Kannattaa mennä mieluummin USAhan, Uuteen-Seelantiin tai Australiaan - oikeastaan minne vaan muualle - aloittamaan. Tämä ei varmaankaan kaipaa perusteluja. Jos kysymyksiä, voi aloittaa vilkaisemalla työantajan velvoitteita ja yritysverotuksen periaatteita start-upeille eri maissa.

Q5: Miksi maahanmuuttajat pitää luokitella vain vuohiin ja lampaisiin?

Eräs suomalaisen maahanmuuttokeskustelun kummallinen piirre, on esitetty väite että maahanmuuttajista keskustellessa pitäisi tarkemmin määritellä puhutaanko työperäisistä (siis hyvistä) vai pakolais-/turvapaikka-pakolaisista (siis huonoista). Suomalaisen sosiaalitantan näkökulmasta jako on tietysti ihana (lausutaan sisäänhengityksellä) ja ainoa looginen (TM). Ne maahanmuuttajathan ovat Suomelle joko arvoa tuottavia tai arvoa hävittäviä, mutta koska olemme eettisesti valveutuneita otamme tietysti sisään myös näitä huonoja. Silti, emme kutsu heitä "huonoiksi" vaan mahdollisuudeksi.

Tähän ajatteluun sisältyy niin monennäköistä itsepetosta, vilppiä ja henkistä laiskuutta, että en tiedä mistä aloittaisi:

a) Maahanmuuttavat ihmiset ovat täysin heterogeenisiä, joten heidän motiivinsa ja tavoitteensa ovat epäyhtenäiset. Siksi nämä kaksi ryhmää ovat täysin näennäisiä luokkia, eikä luokkia voi käyttää mittarina eettiselle oikeudenmukaisuudelle. Viime aikoina siis puhe on ollut siitä, että paljonko huonoja halutaan, joskaan tätä on harvemmin määritelty. Ja kun ei ole uskallettu määritellä, niin on tietysti myös haluttu ymmärtää väärin.

b) Ihmisiä ajavat syyt ovat moninaiset ja päällekkäiset. Joku saapuu Suomeen työn vuoksi, toinen korkeamman elintason toivossa, kolmas etsii tilaisuutta bisnekseen, petokseen ja muuhun vilppiin, neljäs saapuu jotta voisi soluttaa koko perheensä EU:hun, sekä viides kaikista em. syistä. Luokittelu toimenpiteenä ei itsessään siten myöskään ole objektiivinen eettinen valinta, ellei tiedetä että kaikki luokkaan valitut edustavat todella haluttua ominaisuutta. Toisin sanoen, luokittelu kertoo enemmän meistä kuin tulijoista. Se kertoo siitä, mitä toivoisimme maahanmuuttajissa näkevämme. Jos näemme vain kaksi luokkaa meille arvoa tuottavan työvoiman tai meiltä arvoa syövän paarialuokan, kertoo se varmasti kansantalouden huoltosuhteesta tulevaisuudessa, mutta hyvin vähän maahanmuuttajien todellisuudesta. Silti juuri nämä kysymykset maahanmuuttajien arvoista ja kulttuurisista seikoista aiheuttavat niitä öisin palavia autoja. Ilman tätä ymmärrystä kotoutukset on huuhaa-hommaa.

c) Ihmiset eivät useinkaan tiedosta omia motiivejaan. Olenko minä immigroitumassa enemmän työ-, perhe-, ilmasto- vai joidenkin muiden syiden takia? En minä tiedä – papereiden mukaan vain ja ainoastaan perhesyiden perusteella. Maahanmuuttajia siis ei kiinnosta se miten heidät luokitellaan. Olennaista on vain, että tavoitteeseen päästään.

d) Siksi luokitusten tulisi palvella vain ja ainoastaan käytännön tarvetta kyseisenä ajankohtana, ja niitä tulisi voida muuttaa tarpeen mukaan. Sen sijaan keskustelu maahanmuutosta pitäisi olla näitä määritelmiä syvempää. Määritelmät ovat vain työkaluja, joilla maahanmuuttopolitiikkaa toteutetaan. Eivät peruste tai oikeutus päätöksille kuten nyt tuntuu.

e) Keskeisintä olisi päästä käsiksi siihen, mikä saa maahanmuuttajat luokituksesta riippumatta sitoutumaan ja motivoitumaan kansalliseen agendaan. Kun taikanappi on tiedossa, voidaan sen avulla määritellä sopivia työkaluja, eli maahantulon kriteereitä. Mielestäni kannattaisi tällä kohtaa mulkaista niiden maiden suuntaan, joissa maahanmuutto ei ole johtanut isoihin ongelmiin uskonnon, kulttuurin tai arvojen suhteen. Pohjoismaat eivät tällä kohtaa valitettavasti loista, vaikka haluaisimme ehkä asian niin nähdä.

f) Jos maahanmuuton kriteeristö on oikein valittu, meidän ei tarvitse miettiä kuuluvatko maahanmuuttajat luokkaan työllistyvät vai työttömät. He automaattisesti työllistyvät maahan saapuessaan. Jos itse tunnemme oman yhteiskuntamme arvot - siis yhteiskunnan koossapysymisen kannalta kriittiset voimat - voimme vaatia näihin arvoihin sopeutumista myös maahan muuttajilta - ja tadaa... he sopeutuvat. Vai luuletteko että itse voin muuttaa Yhdysvaltoihin edellyttäen, että 300-miljoonan asukkaan maa siirtyy minun vuokseni kannattamaan suomalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tai luterilaista kansankirkkoa?

* * *

RATKAISUJA?

Kohdellaan maahanmuuttoa käytännöllisenä optimointi-probleemana!

1) Rajat levälleen ja tukea maahanmuutolle niihin suuntiin joista ei ole tunkua.

• Suomi on yhä eristäytynyt maa, eikä meillä ole mitään hävittävää jos tänne muutama jannu lisää tulee. Ei niitä ihmisiä tänne länsimaista jonossa ole tulossa. Saadaan tehokkaammat työmarkkinat, lisää osaamista ja maa siirrettyä tälle vuosituhannelle. Jos koulutuksemme on niin hyvää kuin väitämme, myös suomalaiset tulevat löytämään töitä, jos taas ei niin sen parempi suomalaiselle koulutusjärjestelmälle.
• Viralliset kansainvälisen määritelmän mukaiset pakolaiset ovat henkensä hädässä, ja heitä on suhteellisen vähän. On vastuullista auttaa heitä.

2) Niihin suuntiin, joista on tunkua siirrytään valikoivaan pisteyttävään sisäänottoon

a) Koko Afrikka, Lähi-itä ja Etelä-Amerikka haluaisi muuttaa EU:hun ja Pohjois-Amerikkaan. Menkää joskus vaikka Tijuanan ja San Diegon rajalle katsomaan. Tämä on täysin kestämätöntä.

• On epäeettistä ottaa satunnaisia ihmisiä sisään, vain koska he ovat olleet kyllin onnekkaita/varakkaita/etuoikeutettuja päästäkseen Suomeen asti. Olen myös itse käynyt läpi tarpeeksi kulttuurishokkeja todetakseni, että kokonaisten luku- ja kirjoitustaidottomien sukujen raijaaminen vieraaseen kulttuuriin oppimaan elämän perusasioita kykenemättöminä mitenkään huolehtimaan itsestään ja päättämään siitä mitä heille tapahtuu, on yksinkertaisesti vastuutonta. Vastuutonta, jopa jos päättäjä on suomalainen maahanmuuttoasiantuntija. Laitostuu se mamukin.
• Autetaan heitä heidän kotimaassaan satsaamalla kunnolla turvallisuuteen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon noilla alueilla. Tällöin vähennetään humanitäärisiä ongelmia pysyvästi ja saadaan tuloksia myös kustannustehokkaammin. Jos joku väittää, että sotiin ja kahakoihin esim. Afrikassa ei voida vaikuttaa, kehotan tutustumaan teoksiin "Development Economics" -nimikkeen alla. Länsimaat käytännössä jo nyt päättävät mitä noissa maissa tapahtuu. Esimerkiksi, lähes kaikkialla läsnä oleva IMF voisi rahoitukselleen antaa niin monia yhteiskuntarauhan takaamiseen ja koulutuksen järjestämiseen tähtääviä kovenantteja kuin haluaisi - jos länsimaat niin haluaisivat. Lisäksi, laittamalla 90% nykyisistä EUn maahanmuuttajille allokoituvista varoista rauhanturvaajiin, niitä riittäisi seisomaan jo melko moneen kadunkulmaan.

b) Otetaan sisään näiltä alueilta ihmisiä, joilla on riittävät kyvyt, motivaatio ja valmiudet.

• Aivovientiä noilta alueilta ei kokonaan voida välttää, mutta tukemalla lähtöaluetta ja asettamalla kiintiöitä tämä ongelman vaikutuksia voidaan toki rajata.
• Lopetetaan se hurskastelu, että me suomalaiset olemme jotenkin pyhempiä maahanmuuttopolitiikassamme kuin em. Australia, Kanada ja USA. Olen nimittäin tavannut yliopistotutkijan, joka työnsä puolesta selvitteli ministeriöille, kuinka Baltian koulutettua väestöä saataisiin siirtymään Suomeen ja muihin Skandinavian maihin. Siis me haluamme aivotuontia jo nykyisellään. Olisi eettisempää lopettaa tiskin alta pelaaminen ja myöntää, että joka tapauksessa haluamme raakata sisään niitä joilla on motiivit, perusvalmiudet ja halu saada aikaan jotain Suomeen muutettuaan.
• Rehellinen kilpailu immigraatio-oikeudesta motivoi myös kotimaassa opiskeluun, kunhan huolehdimme, että opiskeluun on todella kaikilla mahdollisuus. Hyvin nopeasti kiinnostus lähteä pienenee, kun olot lähtömaassa paranevat.

3) Nykyistä politiikka tulee kehittää, ja siksi sitä tulee voida kritisoida.

• Lopetetaan puheet nk. kotoutuksesta. Tunnustetaan, että kotoutus on pahasti epäonnistunut strategia niin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa kuin Tanskassakin. Tässä kolkassa Skandinaviaa jossa tätä kirjoitan, joka yö poltetaan autoja! Tervetuloa ihailemaan mihin kotoutusperustainen politiikka johtaa. Muuten, en ole nähnyt kertaakaan tällaisia ongelmia Yhdysvalloissa, vaikka yhteisössäni oli ihmisiä yli 90 maasta.
• Maahanmuuttajalle annetaan tilaisuus luoda itselleen elämä uudessa maassa. Se on paras insentiivi muutolle, eikä muuta tukea ja rahaa tarvita. Jos/kun nyt emigroidun USAhan, on Ladyn sitouduttava takaamaan minun elättämiseni jos minä en siihen itse pysty. Silti olemme onnellisia ja tyytyväisiä, sekä minä että hän. Emme edellytä tukia USAn valtiolta.
• Suomalainen työelämä on saatava kuntoon ja kansalaisia depressioiva byrokraattinen vallankäyttö kuriin - niin suomalaisten kuin maahanmuuttajien parhaaksi.

* * *

Lopuksi. USAssa on viime aikoina noussut esiin uudenlaista keskustelua immigraatiosta. On tajuttu, että portteja on jatkossa lyötävä entistä tiiviimmin kiinni, koska väestö kasvaa niin räjähdysmäisesti. Samalla, amerikkalaiset ovat itse intiaaneja lukuunottamatta immigranttien jälkeläisiä, joten asialle hurskastelu olisi verrattain kaksinaismoralistista. On kiinnostavaa nähdä miten asiaan tullaan tarttumaan.