Valehtelusta - Losing one's face

Lady, ja etenkin HR, ovat aikojen saatossa kypsyneet amerikkalaisen kulttuurin erääseen ominaispiirteeseen - typeriin, läpinäkyviin ja rivienvälistä syyttäviin valkoisiin valheisiin. Tämä poikkeaa suomalaisista valkoisista valheista röyhkeydessä ja syyn siirtämisessä vastapuoleen. Esimerkkinä pari päivää sitten sattunut välikohtaus työhaastattelussa.

* * *

Työhakemusta käsittelevä työnantajan edustaja oli jo kerran unohtanut hoitaa asiaa. Nyt hän haluaa sopia työhaastattelun ajankohdasta. Hänelle lähetetään email, jossa häntä pyydetään esittämään aika, paikka ja osoite. Hän ilmeisesti unohtaa asian, eikä vastaa viestiin. Tästä syystä on syytä olettaa, että hän on vetänyt jälleen puihin. Asia jää siihen, kunnes hän työhaastatteluajankohtana alkaa kysellä, että missä haastateltava on. Hänelle vastataan, että riittäviä tietoja haastatteluun saapumiseen ei ollut. Hän esittää, että hän on lähettänyt viestin, mutta viesti on jäänyt haastateltavalta huomaamatta tai erityisesti roskapostihaaviin. Henkilö oli "white listed", roskaposti tarkistettiin, eikä muitakaan ongelmia löydy. Suomalainen vetäisi tästä sen johtopäätöksen, että työnantajan edustaja mitä todennäköisimmin valehtelee, tai ainakin henkilö on itse hoitanut asian taitamattomasti ryssimällä itse viestin lähettämisen.

* * *

Oikeastaan aina tällainen valehtelu liittyy työelämään ja niihin tilanteisiin, jossa henkilöt eivät ole tasa-arvoisia. Toisin sanoen, työhönottaja yrittää päästä tilanteesta kaatamalla koko paskan sellaisen tahon niskaan, jonka tietää puolustuskyvyttömäksi. Huvittavaksi asian tekee se, että kumpikin osapuoli tietää mistä tilanteessa on kysymys. Tästä syystä suomalainen ihminen kokisi suuremmaksi häpeäksi ko. valehtelusta seuraavan välittömän kiinnijäämisen tai yleensä nk. epärehelliset pelit kuin avoimesti oman lapsuksen myöntämisen.

Vaikka amerikkalaiset itse puhuvat muista kulttuureista saving face -kulttuureina, on yhdysvaltalainen työelämä sitä mitä suurimmassa määrin. Tästä syystä ihmiset ovat valmiita tekemään suorastaan älyttömiä asioita, "in order to look professional". Tärkeää ei ole se mitä teet vaan se miltä tekemisesi vaikuttaa. Siksi on tärkeää mitä sanot ja puhut sekä miten pukeudut. Työpaikoilla tehdään myös nk. face timea, eli ollaan paikalla jotta näyttää siltä että olet talolle tärkeä.

Koska vähitellen on tullut mitta täyteen tätä tavaraa, olen alkanut pohtia miten tuohon puoliksi syyttävään valehteluun tulisi suhtautua, niin ettei tarvitsisi ottaa koko lastia niskaan. Vaihtoehtoja on kolme:

• Ottaa syyllisyys ja pitää henkilö tyytyväisenä. Tämä on se mitä sinun odotetaan tekevän, mutta alkaa ärsyttää aikaa myöden. Tämä kertoo siitä, kuinka rikkaammilla ja paremmassa asemassa olevilla tai muuten valtaakäyttävillä, katsotaan olevan enemmän vapauksia kuin alemmalla portaalla olevilla.

• Avoimesti haastaa henkilö ja syyttää häntä valehtelusta. Tämä on USAssa kova juttu, ja johtaa ihan hirveisiin raivareihin. On todella kaksinaismoralistista, että paskaa saa puhua (joka Obaman tapauksessa ei kylläkään ole kovin selvää), mutta siitä kiinnijäämisestä syyttäminen on ei ole oikein. Ihmiset haluavat "tuntea olevansa" hyviä ja rehellisiä, ja jos joku sen tuntemuksen haastaa saa kaiken paskan silmilleen. Tätä ei kannata tehdä tai ura loppuu lyhyeen.

• Todistaa itse toimineensa oikein, ja implisiittisesti osoittaa että syy täytyy olla vastapuolen sähköpostijärjestelmässä. Siis huom. ei henkilössä, jotta henkilö itse säästyy kasvojen menetykseltä. Tämä on nähdäkseni paras tie, sillä jos vastapuolella on ketään kotona, niin hän ehkä haluaa saattaa asian pois päiväjärjestyksestä, jolloin tilanne voi itseasiassa johtaa suurempaan yhteiseen luottamukseen. Tosin vain suomalaisesta näkökulmasta, koska amerikkalaiselle se luottamus nyt ei merkitse juuta eikä jaata.

Minulle tämä kertoo paljon yhteiskunnasta. Ihmiset ovat valmiita aivan uskomattomiin aivojumppiin, jotta krooninen valehtelu ei muodostuisi merkittäväksi. Minulle on kerrottu, kuinka tapauksen työhönottaja ei valehtele vaikka ei lähettänyt viestiä, a) jos hän muistaa väärin, siis ajattelee lähettäneensä viestin, b) jos hän on heikko IT-toimissa tai kiireinen, jolloin nämä asiat mystisesti "oikeuttavat" hänen toimensa. Tässäkään tapauksessa hän ei siis valehtele :)

Niin tai näin, pidä huolta ettet syytä amerikkalaista valehtelusta. Olivatpa syyllisiä tai eivät, he eivät osaa ottaa sitä vastaan. Sellainen asia kuin itsekunnioitus ja vastuu omista tekemisistä puuttuu tässä mielessä täysin. Kun kyselimme amerikkalaisten (muiden kuin Ladyn) mielipiteitä asiasta:

• Vastuu tilanteen järjestämisestä kuuluu myös työpaikan hakijalle, mikä on tietysti ihan totta. Erityisesti amerikkalaisessa kulttuurissa halutaan aktiivisuutta ja sitä että asiat aktiivisesti laitetaan laulamaan. Toisaalta tämän voi ymmärtää toisin, ajattelemalla että USAssa heikommassa asemassa oleva on aina vastuussa asioiden hoitumisesta.

• Ajattele vain lopputulosta, älä välitä välivaiheista. Tämä taas laajeni ajatukseksi (suoraan amerikkalaisen suusta - siis ei tulkintana), että miksi kukaan hetkeäkään edes ajattelisi kenenkään muun kuin omia toimia. Mind your own business.

• Älä tulkitse asiaa valehteluna vaan taitamattomuutena joka toimii osoituksena epäammattimaisuudesta. Eli luokitellaan ihminen yleisemmällä tasolla johonkin ammattitaidon kategoriaan.

Keskustelussa amerikkalaisten kanssa nousi esiin mielenkiintoinen kulttuurinen huomio. Koska valtaosa paikallisista ei ole säännöllisesti tekemisissä ulkomaalaisten kanssa, ym. keskustelut saavat kulttuuriväännön makua. Hyvin nopeasti pidetään ko. ilmiöihin huomiota kiinnittävää ihmistä terapian tarpeessa olevana tai automaattisesti outona. Syitä aletaan mielellään etsiä siitä vääräuskoisesta ulkomaalaisesta joka nyt-taas-ei-ymmärrä-meininkejä ja on sitä myöten automaattisesti väärässä. Kukaan amerikkalainenhan ei tietenkään valehtele koska se on väärin, ja keskustelun käyminen tässä valossa on... ei nyt tabu mutta... työlästä ja ehkä hieman vaivaannuttavaa.

Lopputulos. Jos tällainen jatkossa sattuu ja tiedän olevani syytön, viittaan siihen itseni ulkopuolella olevaan tekijään, jonka valehtelija osoittaa. Toisaalta, annan mahdollisuuden henkilölle mahdollisuuden henkilölle korjata asian, sillä voihan sitä tyhmiä juttuja sattua kenelle tahansa. Mikäli henkilöllä ei ole halua saattaa asiaa minun kannaltani oikeudenmukaiseen päätökseen, eli kummankin osapuolen ulkopuolelle, luokittelen henkilön suomalaisen pääni sisällä paitsi kuspeäksi myös valehtelijaksi. Sitähän ei tarvitse sanoa ääneen. :)