Lisää satunnaisia irtopäitä...
* * *
Markkinatalous: viemärinluukutkin on valettu Intiassa. Ilmeisesti tilaus on ollut reippaamman kokoinen kun N.Y.C. tekstitkin on präntätty...
Reilummankokoinen taideteos SoHon länsipäässä West Side Highwayn tienoilla.
Kiinnostavaa, kuinka uudisrakentaminen paljastaa vanhaa. Siinäkin on piippu, jolla joku on kämppäänsä lämmittänyt varmaan ainakin sata vuotta.
Jäin miettimään, että pitäiskö kävellä vai odottaa. Kumpaakin on vaikea tehdä yhtä aikaa. Päätettiin kävellä, kun a) toinen pääty näytti sulavasti vihreää ja b) muutkin jalankulkijoiden liikennevalot näyttelivät puuta kukkua.
Pastorin puutarhassa Upper East Sidella muhivat herkulliset persikat. Ei kehdannut näin maallistunut pariskunta mennä varkaisiin.
Seuraavaksi, mitä Taivaallisen Sodan-käynnin Kansallinen Päämaja tarjoaakaan apuatarvitseville köyhille pojille?
Ja West Villagessa on tarpeettomia liikenne-merkkejä jaossa. Hyviä parkkimerkkejä, ei sunkaan sellaisia kannattaisi parkkitilaa huutavassa suurkaupungissa pois laittaa...
Luultavasti kaupungin tökeröin ovenkahva. Ja hienostoliikkeen ovimies kuvitteli, että pidän sitä vain tolkuttoman coolina. No jos Miami Vice on tätä päivää niin sitten.
Miettikää nyt hyvät ihmiset vähän omilla aivoillannekin. Jos grillaa puistossa niin ei kannata laittaa niitä tulikuumia hiiliä session jälkeen roskikseen – etenkään muoviseen – etenkin jos hiilille varattu oma metalliastia aivan viereen.
Hauska talo kerrostalon huipulla.
Ja pidäkin sitten ne omat mielipiteesi... siis tavarasi... vaan ihan itselläsi!
Ehkä ne nyt telefirman miehet vois sen verran skarpata, että ei uittais niitä johtojaan vesilammikoissa. Ei tunnu paljon kiinnostavan. Sanoisin, että kukaan ei takuulla tarkastanut, että kyseinen lammikossa oleva piuha on ehjä, ennenkuin sen piuhan sinne lammikkoon upotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti