New York on aina ollut tunnettu rotistaan. Omalta kohdaltani, vaikka olen matkustanut myös kolmannessa maailmassa, elämäni isoimman rotan olen nähnyt Times Squarella – ja se oli julman iso se.
* * *
Juuri nyt tilanne on pahempi kuin koskaan. Ground Zero sijaitsee paikalla, jossa ensimmäiset hollantilaiset "settlersit" siirtyivät maihin tuoden mukanaan rotat. World Trade Center -vainaan pohjaa on kaivettu ennenkuulumattomiin syvyyksiin, ja nämä "ikiaikaiset" rotanpesien äidit on kuovittu esiin. Tästä syystä koko downtownia on (kuuleman mukaan) vaivannut suoranainen rotta-aalto, tämän vanhimman jalostuskannan lähtiessä liikkeelle.
Upper East Sidella tehdään uutta metrolinjaa joka aiheuttaa käsitääkseni samanlaista ongelmaa, eikä tilanne ole ymmärtääkseni juurikaan parempi Queensissäkään.
Upper East Sidella tehdään uutta metrolinjaa joka aiheuttaa käsitääkseni samanlaista ongelmaa, eikä tilanne ole ymmärtääkseni juurikaan parempi Queensissäkään.
* * *
Toisin kuin hiiret, rotat oppivat. Vanhempi rotta on nähnyt kuinka kaverit jäävät loukkuihin, ja ottanut opikseen. Niinpä NYCn rotilla on maine "PhDn haltijoina". Ihmiset kertovat, että ne syövät vain syötit loukuista ja katoavat paikalta jäämättä kiinni tai tuntuvat ilmestyvän kuin tyhjästä.
Paikallisilla on myös kummallisia käsityksiä rotanpyynnin julmuudesta. Jotkut eivät halua perinteistä nakkia, koska se "tappaa rotan". Sen sijaan heillä ei ole ongelmaa käyttää liimaloukkua, johon rotta jää kiinni elävänä ja parhaassa tapauksessa puree jalkansa irti pois päästäkseen. Nuo mammat eivät varmasti myöskään itse uskaltaisi päästää sitä rottaa päiviltä, tai irti siitä loukusta, jos se heidän liimaloukkuunsa jäisikin. Siinähän kituu rottaparka sitten.
Tämä on kai sitten heidän mielestään vähemmän julmaa, kuin laakista katkeava niskaranka... Kiellettyjä nuo liimaloukut ovat aika monessa maassa, mutta eivät täällä.
Omasta mielestä myrkky on kaikista paras vaihtoehto. Ainoa riski (kotieläinten ja lasten lisäksi) on siinä, että se rotta sattuu kuolemaan jonnekin asuintalon seinän tai katon sisään, jossa se aromisoituu kepeässä 86 Fahrenheitin lämmössä ja 80% kosteudessa asujien haisteltavaksi.
Paikallisilla on myös kummallisia käsityksiä rotanpyynnin julmuudesta. Jotkut eivät halua perinteistä nakkia, koska se "tappaa rotan". Sen sijaan heillä ei ole ongelmaa käyttää liimaloukkua, johon rotta jää kiinni elävänä ja parhaassa tapauksessa puree jalkansa irti pois päästäkseen. Nuo mammat eivät varmasti myöskään itse uskaltaisi päästää sitä rottaa päiviltä, tai irti siitä loukusta, jos se heidän liimaloukkuunsa jäisikin. Siinähän kituu rottaparka sitten.
Tämä on kai sitten heidän mielestään vähemmän julmaa, kuin laakista katkeava niskaranka... Kiellettyjä nuo liimaloukut ovat aika monessa maassa, mutta eivät täällä.
Omasta mielestä myrkky on kaikista paras vaihtoehto. Ainoa riski (kotieläinten ja lasten lisäksi) on siinä, että se rotta sattuu kuolemaan jonnekin asuintalon seinän tai katon sisään, jossa se aromisoituu kepeässä 86 Fahrenheitin lämmössä ja 80% kosteudessa asujien haisteltavaksi.
* * *
Syksyä odotellessa, sillä silloinhan ne rotat hankkiutuu talojen lämpöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti