tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Hello Iran, here we come.

Nonni, maailman viisaimman kansan päämiehellä keulii mopo taas siihen malliin, että on aika alkaa odotella uusia ristiretkiä öljyteollisuuden "Pyhille Maille". Ladyllä, ja monella muulla jenkillä, keitti yli oikein kunnolla.
Sietäisi Suomessakin alkaa varustautua siihen, että kohta taas Lähi-Idässä soditaan. Saudi-sheikit tietysti hieroo jo käsiään, ja onnesta soikeana odottavat USAn merijalkaväen (ja muutaman armeijan joukko-osaston) saapumista polttamaan taalojaan saudi-huoriin, viunaan ja kaikkeen muuhun islamilaisittain laittomaan (huomioimatta tässä sitä öljyn hinnannousun ja armeijoiden mahallaan marssimisen tuottamaa voittoa).

Mitä merijalkaväkeen muuten tulee, niin sitähän ovat jenkkiyliopistoissa oikein tohtorisnaiset tutkineet, että "Hispanic Americans" ovat kusisissa paikoissa yliedustettuna. Asialle "tarttis tehdä jotain", mutta kenelläkään ei ole mitään erityistä kiirettä. Kuka sinne Iraniin sitten suostuisi lähtemään, jos eivät työtätekevät ja raskautetut?

USAssa nk. raskaaseen hankkiudutaan lähinnä köyhillä alueilla, joilla vaihtoehdot ovat joko työttömyys ja rikokset tai armeija. Sopimuksensa täyttänyt sotilas ts. parin vuoden orjuuden kuuliaisesti suorittanut (ja onnekkaasti hengissä selvinnyt), saa palkkiona stipendin, jolla käytännössä saa likimain ilmaisen koulutuksen kohtuuhintaisessa (?) amerikkalaisessa yliopistossa, oman kämpän tai jotain muuta getto-koijarin korvissa porvariselämälle haiskahtavaa. Houkutus sotimaan lähdöstä on siis suuri, kun vaihtoehtona on se kuuluisa "ei mitään".
Sotilaspalveluksen säännöt ovat niin tiukat, että upseerien on näiden nykyajan orjien taholta turha pelätä suurempaa hevostelua, eikä edes mielipiteitä sanota mielellään ääneen. Se tehdään mitä käsketään, koska muutoin ei sällille jäisi palveluksesta käteen kuin sotaoikeutta. Sen sijaan vihollisen sotavankien kanssa voi aina huvitella.

Palvelukseen astuvilla ei ole juurikaan mitään yhteistä, eikä edes SA-INTin tasolla olevasta "isänmaallisesta yhteishengestä" (Juuri niin, mistä yhteishengestä!) voi kuin haaveilla, joten perusjannulle palvelus on aika "Gung Ho":ta. Yritä nyt pysyä omillasi, kun viholliset ampuu, ja omatkaan ei sinusta juuri välitä.

* * * * *

Vapautta kannattaa tietysti juhlia, vaikka maa olisi kaaoksessa. Freedom Dayn ylittää banaaliudessaan vain ne yhdysvaltalaiset maanteiden pätkät, jotka ovat nimetty Vietnamin sodan veteraanien kunnia-maanteiksi. Uskoisin kyllä, että kyseiset veteraanit olisivat ilahtuneet enemmän huomionosoituksesta, joka olisi kohdistunut heidän psyykkisten traumojensa ja fyysisten vahinkojensa hoitamiseen tai heidän yhteiskuntakelpoisiksi saattamiseen. No, maassa maan tavalla.

* * * * *

Btw. Se African-American -älymystö, joka toimii kiintiö-vastavoimana valkoiselle miehelle pitää kuten tunnettua majaansa Harlemissa. Ei muuten, mutta on kiinnostavaa nähdä, kuka City Collegen toivoista nousee Iranissa seuraavaksi mustaksi kiintiökenraaliksi Colin Powellin passattua homman kiertoon. Raharikkaat tai muuten vain piireissä liikkuvat veriveljet ja -sisaret, siis ne jotka kuuluvat vaikkapa Abyssinian Baptist Churchiin, opiskelevat tietysti yksityisissä yliopistoissa kuten tähänkin asti, ja pitävät itse huolen siitä että heitä ei Iranissakaan tulla lähitulevaisuudessa näkemään.

* * * * *

Likaista pommia Times Squarelle odotellessa. Täältä tähän.

Ei kommentteja: