Olen katsellut tarkemmin mitä new yorkilaisen Alma Materin urapalvelut alumneilleen tarjoilee. Huomio kiinnittyi ohjelmaan, jota eräs varakas "foundation" tarjoaa eri alojen kokeneemmille ("up to 10 years"), korkeamman tutkinnon suorittaneille asiantuntijoille.
"Associate Program" oli sisällöllisesti ja muutenkin kiinnostava: "full time four days a week at a market-oriented think tank, policy institute, or grassroots organization. Available positions range from entry- to director-level and cover a variety of roles, including policy analysis, legal reform, public relations, operations, and fundraising". Korvaus suorastaan erinomainen.
Jokin ei silti matchaa, joten tarkistan ladyltä.
-Ho, it's not for you!
-How come?
- It's for Republican conservatives...
- ?? (Hetkinen, hetkinen...Republikaani-konservatiivit eivät yleensä kätke kynttiläänsä vakan alle...)
- Didn't you read "Commitment to limited government and the advancement of individual liberty"
- But it's under "Required Skills". I thought they mean you have been working with those issues and interested in the market oriented development, so fashionable everywhere right now...
- NO! You are supposed to explicitly sell your ass although they don't say that.
Lady tutkailee "foundationin" taustoja, ja... TA-DAA... taustalta löytyvät republikaani-arvot.
Tarinassa pitää aina olla opetus. Tässä se on, että myös republikaanitkin alkavat ilmeisesti oppia. W:n kaltaiset ökyjannut alkavat olla out ja sofistikoituneempi viestintä on heidänkin maailmassaan tullut muotiin. Ovat näin ollen oppineet että aina ei kannata olla barrikadeilla huutamassa heti alusta. Pitäkää siis varanne veljet ja sisaret, enää ei tiedä missä republikaanit kulloinkin iskevät.
HR
Näytetään tekstit, joissa on tunniste W.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste W.. Näytä kaikki tekstit
lauantaina, tammikuuta 16, 2010
maanantaina, heinäkuuta 31, 2006
60 minuuttia kertoo hallituksen ilmastopolitiikasta.
Ameriiiikan TV-kakkosen, siis julkisen TV-kanavan 60 minuuttia show, esitti kuinka julkinen valtiovalta on vaientanut ilmastonmuutosta tutkivia NASAn tiedemiehiä. Juttu tuli hyvään saumaan, kun edellä arvioimani Al Goren elokuvakin on juuri ulkona puhumassa ilmastonmuutoksen puolesta.
Juttu paljastaa sellaista maailman viisaimman kansan sisäistä paskanvatkausta, että en jaksa edes alkaa aihetta ruotimaan. Yksinkertaisesti, lukekaa "juttu" ja katsokaa "leffa."
Samaan aikaan W on taas lausunut "totuuksia tiedotusvälineissä." On aika käsittämätöntä, että tällainen sälli on nyt KAHDESTI valittu USAn presidentiksi. No ainakin tämä vahvistaa sen mitä olen jo pidempään toitottanut: järjenlahjoilla ei tässä maassa uraa luoda.
Juttu paljastaa sellaista maailman viisaimman kansan sisäistä paskanvatkausta, että en jaksa edes alkaa aihetta ruotimaan. Yksinkertaisesti, lukekaa "juttu" ja katsokaa "leffa."
Samaan aikaan W on taas lausunut "totuuksia tiedotusvälineissä." On aika käsittämätöntä, että tällainen sälli on nyt KAHDESTI valittu USAn presidentiksi. No ainakin tämä vahvistaa sen mitä olen jo pidempään toitottanut: järjenlahjoilla ei tässä maassa uraa luoda.
Tunnisteet:
ilmasto,
ilmastonmuutos,
politiikka,
W.
tiistaina, huhtikuuta 11, 2006
Hello Iran, here we come.
Nonni, maailman viisaimman kansan päämiehellä keulii mopo taas siihen malliin, että on aika alkaa odotella uusia ristiretkiä öljyteollisuuden "Pyhille Maille". Ladyllä, ja monella muulla jenkillä, keitti yli oikein kunnolla.
Sietäisi Suomessakin alkaa varustautua siihen, että kohta taas Lähi-Idässä soditaan. Saudi-sheikit tietysti hieroo jo käsiään, ja onnesta soikeana odottavat USAn merijalkaväen (ja muutaman armeijan joukko-osaston) saapumista polttamaan taalojaan saudi-huoriin, viunaan ja kaikkeen muuhun islamilaisittain laittomaan (huomioimatta tässä sitä öljyn hinnannousun ja armeijoiden mahallaan marssimisen tuottamaa voittoa).
Mitä merijalkaväkeen muuten tulee, niin sitähän ovat jenkkiyliopistoissa oikein tohtorisnaiset tutkineet, että "Hispanic Americans" ovat kusisissa paikoissa yliedustettuna. Asialle "tarttis tehdä jotain", mutta kenelläkään ei ole mitään erityistä kiirettä. Kuka sinne Iraniin sitten suostuisi lähtemään, jos eivät työtätekevät ja raskautetut?
USAssa nk. raskaaseen hankkiudutaan lähinnä köyhillä alueilla, joilla vaihtoehdot ovat joko työttömyys ja rikokset tai armeija. Sopimuksensa täyttänyt sotilas ts. parin vuoden orjuuden kuuliaisesti suorittanut (ja onnekkaasti hengissä selvinnyt), saa palkkiona stipendin, jolla käytännössä saa likimain ilmaisen koulutuksen kohtuuhintaisessa (?) amerikkalaisessa yliopistossa, oman kämpän tai jotain muuta getto-koijarin korvissa porvariselämälle haiskahtavaa. Houkutus sotimaan lähdöstä on siis suuri, kun vaihtoehtona on se kuuluisa "ei mitään".
Sotilaspalveluksen säännöt ovat niin tiukat, että upseerien on näiden nykyajan orjien taholta turha pelätä suurempaa hevostelua, eikä edes mielipiteitä sanota mielellään ääneen. Se tehdään mitä käsketään, koska muutoin ei sällille jäisi palveluksesta käteen kuin sotaoikeutta. Sen sijaan vihollisen sotavankien kanssa voi aina huvitella.
Palvelukseen astuvilla ei ole juurikaan mitään yhteistä, eikä edes SA-INTin tasolla olevasta "isänmaallisesta yhteishengestä" (Juuri niin, mistä yhteishengestä!) voi kuin haaveilla, joten perusjannulle palvelus on aika "Gung Ho":ta. Yritä nyt pysyä omillasi, kun viholliset ampuu, ja omatkaan ei sinusta juuri välitä.
* * * * *
Vapautta kannattaa tietysti juhlia, vaikka maa olisi kaaoksessa.
Freedom Dayn ylittää banaaliudessaan vain ne yhdysvaltalaiset maanteiden pätkät, jotka ovat nimetty Vietnamin sodan veteraanien kunnia-maanteiksi. Uskoisin kyllä, että kyseiset veteraanit olisivat ilahtuneet enemmän huomionosoituksesta, joka olisi kohdistunut heidän psyykkisten traumojensa ja fyysisten vahinkojensa hoitamiseen tai heidän yhteiskuntakelpoisiksi saattamiseen. No, maassa maan tavalla.
* * * * *
Btw. Se African-American -älymystö, joka toimii kiintiö-vastavoimana valkoiselle miehelle pitää kuten tunnettua majaansa Harlemissa. Ei muuten, mutta on kiinnostavaa nähdä, kuka City Collegen toivoista nousee Iranissa seuraavaksi mustaksi kiintiökenraaliksi Colin Powellin passattua homman kiertoon. Raharikkaat tai muuten vain piireissä liikkuvat veriveljet ja -sisaret, siis ne jotka kuuluvat vaikkapa Abyssinian Baptist Churchiin, opiskelevat tietysti yksityisissä yliopistoissa kuten tähänkin asti, ja pitävät itse huolen siitä että heitä ei Iranissakaan tulla lähitulevaisuudessa näkemään.
* * * * *
Likaista pommia Times Squarelle odotellessa. Täältä tähän.
Sietäisi Suomessakin alkaa varustautua siihen, että kohta taas Lähi-Idässä soditaan. Saudi-sheikit tietysti hieroo jo käsiään, ja onnesta soikeana odottavat USAn merijalkaväen (ja muutaman armeijan joukko-osaston) saapumista polttamaan taalojaan saudi-huoriin, viunaan ja kaikkeen muuhun islamilaisittain laittomaan (huomioimatta tässä sitä öljyn hinnannousun ja armeijoiden mahallaan marssimisen tuottamaa voittoa).
Mitä merijalkaväkeen muuten tulee, niin sitähän ovat jenkkiyliopistoissa oikein tohtorisnaiset tutkineet, että "Hispanic Americans" ovat kusisissa paikoissa yliedustettuna. Asialle "tarttis tehdä jotain", mutta kenelläkään ei ole mitään erityistä kiirettä. Kuka sinne Iraniin sitten suostuisi lähtemään, jos eivät työtätekevät ja raskautetut?
USAssa nk. raskaaseen hankkiudutaan lähinnä köyhillä alueilla, joilla vaihtoehdot ovat joko työttömyys ja rikokset tai armeija. Sopimuksensa täyttänyt sotilas ts. parin vuoden orjuuden kuuliaisesti suorittanut (ja onnekkaasti hengissä selvinnyt), saa palkkiona stipendin, jolla käytännössä saa likimain ilmaisen koulutuksen kohtuuhintaisessa (?) amerikkalaisessa yliopistossa, oman kämpän tai jotain muuta getto-koijarin korvissa porvariselämälle haiskahtavaa. Houkutus sotimaan lähdöstä on siis suuri, kun vaihtoehtona on se kuuluisa "ei mitään".
Sotilaspalveluksen säännöt ovat niin tiukat, että upseerien on näiden nykyajan orjien taholta turha pelätä suurempaa hevostelua, eikä edes mielipiteitä sanota mielellään ääneen. Se tehdään mitä käsketään, koska muutoin ei sällille jäisi palveluksesta käteen kuin sotaoikeutta. Sen sijaan vihollisen sotavankien kanssa voi aina huvitella.
Palvelukseen astuvilla ei ole juurikaan mitään yhteistä, eikä edes SA-INTin tasolla olevasta "isänmaallisesta yhteishengestä" (Juuri niin, mistä yhteishengestä!) voi kuin haaveilla, joten perusjannulle palvelus on aika "Gung Ho":ta. Yritä nyt pysyä omillasi, kun viholliset ampuu, ja omatkaan ei sinusta juuri välitä.
* * * * *
Vapautta kannattaa tietysti juhlia, vaikka maa olisi kaaoksessa.
Freedom Dayn ylittää banaaliudessaan vain ne yhdysvaltalaiset maanteiden pätkät, jotka ovat nimetty Vietnamin sodan veteraanien kunnia-maanteiksi. Uskoisin kyllä, että kyseiset veteraanit olisivat ilahtuneet enemmän huomionosoituksesta, joka olisi kohdistunut heidän psyykkisten traumojensa ja fyysisten vahinkojensa hoitamiseen tai heidän yhteiskuntakelpoisiksi saattamiseen. No, maassa maan tavalla. * * * * *
Btw. Se African-American -älymystö, joka toimii kiintiö-vastavoimana valkoiselle miehelle pitää kuten tunnettua majaansa Harlemissa. Ei muuten, mutta on kiinnostavaa nähdä, kuka City Collegen toivoista nousee Iranissa seuraavaksi mustaksi kiintiökenraaliksi Colin Powellin passattua homman kiertoon. Raharikkaat tai muuten vain piireissä liikkuvat veriveljet ja -sisaret, siis ne jotka kuuluvat vaikkapa Abyssinian Baptist Churchiin, opiskelevat tietysti yksityisissä yliopistoissa kuten tähänkin asti, ja pitävät itse huolen siitä että heitä ei Iranissakaan tulla lähitulevaisuudessa näkemään.
* * * * *
Likaista pommia Times Squarelle odotellessa. Täältä tähän.
Tunnisteet:
koulutus,
paska säkä,
politiikka,
USA,
W.,
yliopistot
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)