HR ja Lady oli ostelemassa laatikoita. Mitä...? No ainha laatikoit tarvii! (Lausutaan vahvalla romani-aksentilla, jolla minulle yritettiin käytettyä verryttelypukua kaupata...)
Jossain vaiheessa kävelin liikkeen kakkoskerroksessa, ja hiukan horjahdin niin että otin porraskuilun reunassa olevasta kaiteesta kiinni. Tai niin kuvittelin. Kaide kokonaisuudessaan olikin vain lasia, ja päästin vähän äkkiä irti! Notkui jo siihen malliin että jos kunnolla olisi tasapaino mennyt, olisin dyykannut yhden 5 metriä portaiden välitasanteelle sen lasikaiteen läpi.
Kattokaa ny, ei edes listoja jotka tasaisivat painetta eri lasilevyjen välillä jos joku sattuisi kunnolla ottamaan tukea. Lasin yläosasta kun otti kiinni joka paneli eli ihan omaa elämää. Niinkuin näkyy, kerrokset ovat poikkeuksellisen korkeat, joten kyllä tuosta olisi kunnon loikat saanutkin.
* * *
Koska meidänkin taloudessa feminiini-puolisko pystyy merkittävästi korkeampiin shoppailu-saavutuksiin, alkoi HRlläkin ajatus karkailla. Kun ei siis henki lähtenyt, piti tutkia asiaa.
Lasilevyt on kiinnitetty vain alapäästään. Minkäänlaista sivuttaistukea tai ylhäältä tulevaa pistekuormaa tasaavaa kaidetta ei ole. Taiteelliseen vaikutelmaan on sen sijaan kyllä kiinnitetty kovasti huomiota. Lasilevyä on jatkettu yhdellä seinällä jatkettu metritolkulla alaspäin vaikka mitään tarvetta ei ole.
Tässä nähdään mikä on turvallisuus ja tyylikkyys segmenttien arvojärjestys tässä maassa. Tuohonkin kaiteeseen puututtaneen vasta sen oikeusjutun jälkeen, kun satunnainen rouva Y ottaa loikat lastenvaunujen kanssa tai joku pikku terminaattori jyrää alas jyrkänteeltä koko sen lasilevyn kanssa.
En minäkään asiasta edes huomauttanut, kun tiedän ettei se mihinkään johtaisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti